torstai 27. marraskuuta 2008

Vielä yksi, kun en malta olla lisäämättä.


Taidankin alkaa kerätä näitä koirannaamoja (vain saksanpaimenten, huom!) Ja pitää niille omaa naamagalleriaa. Nämä on aika vänkiä! Tässä esiintyy puhuva koira Paavo-Antero. Tämä upea saksanpaimen on todellinen tuhattaituri tekemään ilmeitä ja asettelemaan korvia. Melkoiset korvat onkin. Suotavaa olisi niitä käyttää muuhunkin kuin pään koristeena. Paavoa voisi aika ajoin väittää myös puukorvaksi :=) Eiku fiksu mamma se on. (tyst, pitää varoa sanojaan kun täällä käy myös noita kasvatinomistajia.)

Korvista puheenollen Möröstä tuli tässä jokin aika sitten virallisesti neljäkuuskasikasiyksKOO. Eli laitettiin pojalle reiät korvaan :=) Siskolikkakin oli mukana samalla reissulla ja hienosti meni molemmilla ensimmäinen luonnetesti. Mörkö oli vieraskoreana pidätellyt pissaa koko reissun, tippaakaan ei herunut vaikka ulkoiltiin. No sisällä talossa se aikansa tutkailtuaan otti tukevan asennon ja alkoi laskea. Lammikko mahan alla kasvoi ja kasvoi ja Mörkö losotti sydämensä kyllyydestä niin, että vesi tippui kuonon päästäkin. Minä siinä hymistelin, että no jopas jotakin, eikös se ollutkaan sisäsiisti ja muuta yhtä tyhjäpäistä. Voi jee! Luutuamaanhan tuota joutui, eikä ollut mikään pikkurapakko. Sattuuhan sitä pienille koirillekin. Sen jälkeen Mörkö kävelikin sitten jotenkin rennommin :=)

Velipoika Dunkel taas puolestaan muutti vähän pohjoisemmas puremaan.... patukkaa.

Eero!


Eipäs höpistä naamoista!

Eero osaa haukkua, purra, saalistaa ja puolustaa. Villeyttä hallitsee viileä ohjaaja Aki K.

Lisää naamoja ;=)


Ei ole kaikki saksanpaimenet saman näköisiä. Naamoista näkee usein mitä otuksen korvien välissä liikkuu ja millainen se on. Vilkas, utelias elohiiri vai laiska ja mukavuudenhaluinen vetäytyjä. Kuvan naama on ihan omaa luokkaansa, villein näkemäni :=)) Ja niin on koirakin vähän villi, kiihkeä ja intensiivisesti työskentelevä Aachen Beatus alias Eero.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Harmi -maastokuvioinen saksanpaimen

Titta på, millainen joutsenkaula!



Paavo se on aina hiukka koomisen näköinen, mutta tällaisena pulikarvaisena vetää vertoja kaikille versioille sen pöhköistä ilmeistä. Suuri ja pelottava susikoira! :)

Ajatukset ovat aivan selkeästi luettavissa vai mitä?




"Nakkaa jo se pallo!!!"

tiistai 11. marraskuuta 2008

Makkaraa, h-voltteja ja nakkaa pihalle, Mörön terveiset Moskulle

Ai hei Mosku!

Mä olen harjoitellut kovasti tuota kiljumista. Sit mä olen oppinut, että "nakkaa se pihalle" tarkoittaa sitä että n y t mä pääsen pissalle, juu. Kun oikein kovasti pissattaa kiljun kurkku entistä suorempana ja sen jälkeen tulee nakkaa-pihalle-toiminto! Osaat sä? Kiljua siis?

En mä aina kilju (silloin mä nukun tai syön). Päivät nukun tuon mies-ihmisen kanssa tuolla piharakennuksessa. Se on musta kovasti kivaa. En viitsi nukkuu lattialla vaikka on mulla siellä peti. Mä tykkään että sen miehen p ä ä l l ä nukkuminen on paaljon kivempaa ja sitäpaitsi käytännöllistä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan heti koska se aikoo nousta ylös ja olen askelen edellä. Öisin mä sit nukun tuon yhden vanhan jästipään kanssa talon puolella alakerrassa. Meillä on siellä portaiden alla omat pedit.

Yöllä on makeeta käynnistää tuo nakkaa-pihalle-toiminto. Emäntä tulee rytinällä portaat alas ja puhuu samalla jotain ihmisten ulkomaan kieltä. Emmä siitä mitään ymmärrä, mutta siinä on ärriä, niin kuin Mörössäkin ja se kuulostaa hassulta. Nyt mä en ole enää jaksanut monee yöhön tehdä sitä, olen tainnut tulla sikiuniseksi. Mutta tiäks mitä? Kuulo on pysynyt ennallaan tai jopa parantunut, voisin väittää. Mä nimittäin kuulen alakertaan milloin emännän silmät räpsähtää auki aamuisin!!!! Silloin pitää HETI käynnistää nakkaa-pihalle-toiminto. RRRrrrrrrr :=)

Sit mä osaan sellaisen jutun jota tuo kasvattaja nimittää joksikin h...voltiksi. Hyppään tasajalkaa kaikilla neljällä kintulla ja pyörähdän ilmassa 180 astetta niin että pää ja peräpää ;=) vaihtavat paikkaa ja nopeesti!! Se kuuluu tehdä aina silloin kun mun pitää ahtautua tuohon pienten kakaroitten häkkiin tai kun tulee ruokaa. Ja sit pitää samalla väistää katsetta (vai miten se oli?)

Äiti-anteron kanssa leikin välillä. Se on kyllä kiltti, ei ota multa edes patukkaa pois suusta vaikka se on itsekin aivan hulluna niihin, antaa mun vaan leikkiä. Tuo emäntä koettaa tolkuttaa sille, että hemmottelee minut piloille, mutta onneksi äitee ei usko (mitään) mitä se sanoo. Toista on tuo Tintta- mummo, se ei anna mulle mitään ilmaiseksi, eikä sittenkään, eikä millään, siis ei i h a n millään konstilla anna mulle periksi vaikka mä kuinka taistelen roikun, puren ja yritän. Emäntä sanoo että opettaa taistelutahtoa...mlllle mitääään tarrrtte opettaaaa ku mä olen MÖRKÖ! Ja mulla on isot korvat, iso suu, isot hampaaaaat ja mä puren kuin tauti, niih! Säkin osaat, eiks nii?

Mun jännitys on tiivistynyt tuonne koulutuskentälle. Siellä mä jännitän äiteen puolesta et meneekö sillä esteet hyvin. Mäkin osaan isona noita hyppiä, juu varmasti. Se näyttää helpolta vaikka äitee yritti ensin laittaa korvia sillai taakse-eteen ja muka näytteli et ei se osaa...nyt se hyppää paremmin ku emäntä. Nii-in, emäntäkin kiipeili siellä esteillä, meinas tippuakin ja sitten katsoi parhaaksi tulla alas samaa tietä eikä sen koommin yrittänyt hypätä. Uskoi lopultakin ettei se ole koiranveroinen. Nyt se on tyytynyt yksikseen heittelemään noutokapulaa kentällä. Äiteelle se sanoi, että treenaa heittokättä (hulluja ainakin nää iiläiset emännät) Mikä sekin lienee, mä olen nähnyt sillä vain makkarakäden, pallokäden ja patukkakäden (?)

Nii semmosta. Tänään meillä satoi kun äitee treenas emännän kans. Mä kattelin autosta ja yritin omaksua, tulin siinä samalla pikkaisen kiljuneeksikin etteivät huolestuisi et miten mulla menee. Sit me päästiin sen jälkeen pikku lenkille metsään ja siellä oli kivaa. PS. Mitä sä niit hiiriä syöt, ei ne musta oo mitenkään mainittavan hyviä. Sisko syö tikkuja ja kaikkea muuta sälää ja sä hiiriä. Mä syön vaan ruokaa, makkaraa ja makkaraa ja makk...no okei yhtä lapasta kerran maistelin, mut se oli jätetty siihen mun tielle.

Terveisin

Mörkö

lauantai 1. marraskuuta 2008

Mörkö sanoo......


..valmiina nyt! Mä tuun ja jysäytän päin näköä ihan kohta!

Eilen saatiin oikea jymy-yllätys. Satoi lunta! Ensimmäisten hiutaleiden leijaillessa kolmen aikaan iltapäivällä ajattelin että "joo, joo, sä lupailet vaan!" Samaa mieltä olin vielä tunninkin päästä vaikka maa oli jo valkoisena ja sade vaan sakeni. Piti lähteä käymään Haukiputaalla ja autossa oli vielä kesärenkaat. "Ei se ennenkään ole maassa pysynyt kuin kahdestatoista puoleen päivään," ajattelin ja eiku menoksi.

Ajomatka "puttaalle" sujui kohtalaisen lipoisasti, mutta homma pysyi hallinnassa. Itsekseni myhäilin, että onpas slickseissä kesärenkaissa hyvä pito! Ostelin ostokseni ja roudasin kassit autoon kun mielessä kävi jo epäilys, että niinköhän tuo sulaakaan alta pois(!?) Suattaapi olla paluumatka a i k a työläs. Ja niin oli. Auto ei pysähtynyt, ei lähtenyt mistään risteyksestä liikkeelle, puski, luisui ja liukui, oijoijoi.... Yhden kerran hivoteltiin Alamäen bussin perää oikein tosissaan mutta kuin ihmeen kaupalla opelisko pysähtyi. Hemmetti että sai tehdä töitä että pääsee ehjänä kotiin. Ehkä sekin aiheutti lisää paineita että edellisestä Lidl-reissusta on pikku muisto etulokarissa, mene ja tiedä.

Vanhalta tieltä työnnyttiin nelostielle neljänruuhkan sekaan. Ajattelin että täällä nyt helpottaa, kyllä nelostie on sula ja kura lentää kun on lauha ja paljon liikennettä. Mutta mitäs kukkua. Auto puski risteyksessä ja pyrki väkisin ojaan, renkaat osoitti pohjoiseen ja kori meni kohti itää, jeeee! Etuvedon riemuja, kele. Ja tie oli aivan lumen peitossa koko hela matkan.

Kotiin kuiten päästiin ja ei naarmun naarmua, tadaa:=)) Pari tuntia myöhemmin oli ollut penkalla ja ojissa autoja kai enemmän kuin tiellä. Taisi olla muutamalla muullakin kesärenkaat, thih! Onneksi nuo nopeudet näillä keleillä ( ja kesätassuilla) eivät ole kovin suuria joten toivotaan ettei ole sattunut vakavampia. Eikä lommon tarvii olla isokaan aiheuttaakseen oikein maankaatovitutuksen. (En ole vieläkään oikein toipunut siitä viimekertaisesta.)

Lunta satoi koko illan niinkuin keskitalvella konsanaan ja loppusaldona oli jotain 10-15 cm kaunista valkoista kuorrutusta. Lasten kanssa rakenneltiin lumilyhtyjä ja heiteltiin koirille lumipalloja koko ilta kunnes piti lähteä yöpuulle. Nautittiin oikein kunnolla, koska eihän sitä lunta enää aamulla olisi. Vai ei? Olipahan! Aamu valkeni valkoisena. Aamu-unisena olin vielä yöpaidassa ja aloittelin toista kahvimotillista kun lapset viiletti jo pihalle.

Noo, ei sitä ainakaan huomenna enää ole...siksi on tämä päivä vietetty pihalla, kun lumi sulaa viimeistään huomenna :=)

PS. Mörkö söi mun lapaset!