torstai 22. syyskuuta 2016

Pentuset liikekannalla


















Hirmuisen seurallista sakkia ovat nämä pennut. Jos sakemannin pennut ovat suloisia, niin on ne kyllä nämäkin. Ja jotenkin niiiin pehmoisia. Hauskoja. Terävähampaisia ja märät kielet :)
Pennut ovat syntyneet 20.8. Luovutuksessa ovat 8.10. alkaen. Kyselyitä on jo jonkin verran odottelemassa, mutta vielä ehtii varata!


Corgipoika suukottelee





Voi tassukat kun ne ovat nyt niin makeita. Ikää neljä viikkoa ja reviiri on laajentunut pentuaitauksesta koko taloon. Kissojenkin kanssa on tehty tuttavuutta joka sujuu molemminpuolisen kunnioituksen merkeissä.



maanantai 19. syyskuuta 2016


























This is me






Inhoan selfieitä ja somettamista. Huomasin kuitenkin ottaneeni omakuvia ja pidän whatsupista. Hmm?
Inhosin kun tuli levenevät lahkeet muotiin, mutta sittemmin pukeuduin niihin ja tykkäsin, että kylläpä näyttivät hyvältä. Nyt kuljen tyytyväisenä pillifarkuissa, jotka ensin nekin näyttivät karmeilta muistoilta ysäriajoilta. Äskettäin huomasin kaupassa pitkiä saappaita. Sellaisia missä varsi yltää yli polven. Jokohan sopeudun niihin ensi talvena? Lieneekö muilla tällaisia sopeutumisvaikeuksia 😥
Onneksi töihin ei tarvitse pukeutua eikä laittaa tukkaa. Vaatteet toki pitää olla, mutta you know...less problems.

Puolitoista vuotta taukoa

Hämeenlinna 22.7.2015

Siiri pieni <3

Tietoisesti. 
Koska sadut eivät jatku ikuisesti. Koska mikään ei ole ikuista. 
Harvoin se mitä pintaan näkyy on totta tai edes osa totuutta. Ihmiset näkevät vain sen mitä haluavat ja muuttavat sen mielessään omaksi totuudekseen. 
Luuloksi.
Harhaksi.
Koska haluavat tehdä pahaa.
Haluavat vahingoittaa.
Kostaa.
Panna maksamaan.
Koska eivät ole itse. Osanneet oikein. Eläneet oikein. Kokeneet, tunteneet, saaneet vastakaikua.
Ovat jääneet paitsi.
 Ja sielu huutaa, vaatii kostoa.
Iskua, joka osoittaa, että kykenee tunteeseen. 
Sellaiseen mistä on jäänyt paitsi.
Ja jää.
Takana on hyviä ja huonoja hetkiä. Enimmäkseen takana on kuitenkin kovaa henkistä työtä. Kuluttavaa ja sielua sisältäpäin nakertavaa uuvuttavaa puurtamista sen eteen, että elämä pysyy.
Kasassa.
Annoinko periksi?
Luovutinko?
En.
En ikinä.
Mutta löysin sen tärkeimmän, Tarkoituksen miksi minä olen,
Äiti. 
Sitä minä olen. Ensimmäiseksi, viimeiseksi ja Aina.
Muulla ja muilla ei väliä, eikä sijaa majatalossa. 
Ei.
Siksi äidit ovat.
Leijonia.
Rauha ja vapaus hengittää. Rauha lasten juosta ja ilakoida. Remuta, temmeltää, nauraa, itkeä ja huutaa. PITÄÄ ISOA ÄÄNTÄ!
Kiivetä puuhun, keulia pyörällä, hullutella.
Seisauttaa äidin veret.
Kasvaa, oppia, itsenäistyä.
Olla lapsi.
Kaivautua kainaloon ja nukkua vieressä. Halata, rutistaa, pusertaa ja suukottaa.
Siksi äidit ovat Leijonia.
Minä olen. 
Leijona.


Kuvissa kesän 2015 positiiviset asiat. Mahtava AC/DC:n konsertti Hämeenlinnassa. Ja Siiri sirpukka sininen, joka muutti taloon. Tekstissä tunnelmia ja se opetus, joka mieleen jäi kuluneesta vuodesta.