torstai 26. helmikuuta 2009

Ninja


Seikkailee eteläisessä Suomessa. Edesottamuksia voi käydä seuraamassa täältä: http://www.onneni.suntuubi.com/

Ja pokkani pitää pimpelipom


Kyllä talvi on parasta aikaa! Mannekiinina Jenidon Bertta "Ninja".

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Mörkö the Speedy ja Harmi the Angry








































Juu, vauhtiville ja änkyrä rälläsivät pihamaalla tässä eräänä päivänä. Kuvittelin saavani hyviä kuvia, mutta enimmäkseen niissä näkyi häntiä. Jokusen kuitenkin onnistuin saamaan ennenkuin Harmilla keitti yli ja Mörkö sai selkäsaunan.

Koiramme olkoon ilomme!

Sain tällaisen runon. Täytyy sanoa, että kirjoittaja on kyllä todellinen koiraihminen ja miten ne jotkut osaakin kirjoittaa ! Laitan kopion tänne omin lupine, nämä kirjoittaja tuntematon-tekstithän ovat vapaata riistaa. Omalla kohdalla voin kertoa että kyllä osui ja upposi, mutta kahta en vaihda..tai itseasiassa tällä hetkellä kuuluu sanoa, neljää en vaihda!


Naattikaa kaiffarit tässä se tulee :=)




Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Kirjoittaja tuntematon

lauantai 21. helmikuuta 2009

Tom Tom?


Ei-i :=) Tom-Tom on navigaattori joka opastaa sinut pisteestä A pisteeseen B. Tämä on elävä kartanlukija joka johdattaa kuljettajan erehtymättömästi metsään!

tiistai 17. helmikuuta 2009

050205 ja 100208



Synttärisankarit! Hannes 4 v ja Harmi 1 v.

Paavon ja Jyryn tyttäriä, Dankbar & Du


Pullapiilo

PAljon on vettä virrannut...hiekkaa valunut tiimalasissa...ja perään pienellä kaikki muutkin kliseet jotka ilmaisevat ajan kulumista. Talven selkä on taittunut, taakse jäi julmetun flunssainen joulukuu ja tautinen tammikuu.

Talvi on minun lempivuodenaikani ja talvella pitää ulkoilla paaaaljon, ladata akkuja nukkumalla ihanassa pimeydessä, niin ja lunta, lunta pitää tulla paljon ja mielellään joka päivä että saa kolata pihaa ja rakennella lumesta kaikkea mukavaa hiki päässä, selässä ja...no selässä ;=)

Mutta tänä talvena ollaan oltu sellaisen kulkutautikavalkadin kourissa, etten voi väittää tehneeni mitään noista yllämainituista huvituksista. Homma menee nimittäin niin, että kun viisihenkisessä perheessä sairastetaan vuorotellen ja tauteja tulee pari-kolme peräkkäin, se nielaisee nopsaan kalenterista heti monta viikkoa. Ja senhän tietää missä se tuntuu -nupissa tietty!

Yyyyh, ja nyt kun on ollut niin i h a n a talvikin mukavia pikkupakkasia ja luntakin on saatu. Kyllä siinä olisi voinut ajella koiravaljakolla ja tehdä pitkiä umpihankilenkkejä koirien kanssa ja vaikka mitä muuta, mutta huoh, haaveeksi jäi :(

Korvikkeeksi iloa on yritetty ottaa irti touhuamalla sisällä. Koirien kanssa on pelailtu sisällä ja omalla pihalla. Sisätouhuissa ei onneksi ole koskaan tylsää silloin kun mukana säheltää ihanainen HARMI! Tällä koiralla sitä riittää mielikuvitusta ja kujeita vaikka muille jakaa. Tuhoja se ei koskaan tee, eikä ole tehnyt, mutta jos jostakin koirasta voi sanoa että se on älykäs, niin Harmi on juuri sitä. Tai no..ei sen kaikki tekemiset aina niiiin viisaita ole :=))
Lapsiahan ei mikään pidä pois paikalta kun kehissä on pullataikinaa. Onneksi lapset ovat niin isoja jo ettei leivonan jälkeen tarvitse enää siivota ihan koko taloa, riittää kun pesee kakrut ja keittiön lattiasta (melkein)kattoon ;=) Toisinaan mietin että minkähänlaisia sopeutumisvaikeuksia minulle tulee sitten kun lapset kasvavat eivätkä hämmennäkään joka asiassa mukana? Eikä tarvitse tehdä joka asiaa kolminkertaisena?

Pelastus on varmasti Harmi! Se osaa samalla tavalla nakottaa pöydän ääressä ja hääriä selän takana kun minä jotain teen ja parasta (?) on se kun sen pitää saada nukkua mun jaloissa aina, vieläkin, vaikka ei enää mikään pikkupentu olekaan. Siinä sitten testataan meikäläisen refleksejä ja tasapainoa kun se on kaikessa hiljaisuudessa hiipinyt selän taakse nukkumaan.

Uskokaa pois, noin Harmi kökötti pallo suussa Martan vierellä k o k o leipomisen ajan. Tai laittoi se pallon välissä pöydälle hetkeksi, lieneekö leuka väsynyt vai mikä...

Kyllä meikäkoirakin osaa niitä palloja pyörittää! Antakaa nyt minäkin pyöritän yhden palluran edes, jooooko?!!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Harmi hamsterien sukua

Kun pullat oli paistettu alkoi huvitukset. Leipomiseen osallistuneena sai Harmikin tietysti osansa pullasaaliista ihan niinkuin me muutkin. Kaikki muut meidän perheen koirista olisivat nielaisseet pullan kitaansa sekunnin sadasosassa, Paavo olisi siinä ajassa ehtinyt syödä myös leivinpaperin.

Mutta mitä tekee Harmi?

Shillä on toshi hankalaa.Shuu on täynnä pullaa, eikä shitä shaa vahingoittaa, ettei shiihen jää hampaanjälkiä. Shitä pitää käshitellä aivan niin kuin raakaa kananmunaa hampaiden välisshä!

Ihmettelin että mikäs ongelma Harmille tuli kun alkoi hippasta levottomana ympäriinsä kunnes tajusin että raasulla on aarre suussa ja se pitäisi saada piiloon. Tuska syntyi siitä kun kelvollista piilopaikkaa ei tuntunut löytyvän millään. Onneksi sentään löytyi yksi...

Lopussa kiitos seisoo!


"Sinnehän se sujahti, mukavasti sohvatyynyjen taakse. Nyt kun sais vielä jotain raavittua päälle että varmasti pysyy aarre piilossa!"

Nii-i, toisilla on pullopiiloja, meidän perheessä piiloja on vain Harmituksella ja nekin ovat PULLApiiloja. Ja tämä ei ole tosiaankaan ainoa piilo. Lapsethan tunnetusti nappaavat pullan joka välissä ja jättävät puolet syömättä -joka sitten tietty annetaan Harmille ja Harmi piilottaa :=)) Tämän leiposmispäivän jälkeen pullaa löytyi mm. yläkerrasta Hanneksen patjan alta (ja syyllinen ei ollut Hannes!!), Martan vaatekaapissa sukkakorissa pohjimmaisena pötkötti voisilmäpulla, samoin lasten lelulaatikon kätköissä oli jemmattuna pullaa. Ja mitkähän kätköt on vielä löytämättä?

Melkoinen vekkuli tämä Harmi-koira, kujeillaan se pelastaa aina kyllä päivän.