sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Menkääs katsomaan TÄTÄ kuvaa!

Moskun ilmeessä on jotain, joka saa ajattelemaan, että tuon katseen takana asuu suuri viisaus. Vai mitä? Omistajalla voi tietty olla asiaan jokin muukin näkemys...Mosku on tiettävästi aika ovela jätkä ;=)

Iiiiihana tursake!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Paavo-anterolle SchH1



Paavo ja Ilkka kävivät kahteen kertaan kisailemassa suojelukokeessa, ensin Pietarsaaressa pari viikkoa sitten ja nyt Kemissä. Mollemmista kokeista heltisi tulos :=) Pietarsaaresta 2. sija ja pokaali kotiin ja Kemistä peräti 1 sija ja pytty kotiin! Hyvä Paavo-antero-andersson. Erityisesti ilahduttaa Paavon hieno jälkityöskentely, samoin vik a-lausunto.

Paavo on loistava koira, jolla tosin on pää täyttä puuta. Se ei pelkää mitään, se ei hermostu mistään, eikä sitä hetkauta mitään. Kokeissa se näkyy venkoiluna tottiksessa ja hallitsemattomuutena suojelussa. Mutta on se upea tyyppi, meidän paukapää-paavo :=)

Ja jos ei ole muistettu jo sanoa, niin KIITOKSET Anderssonia treenanneille maalimiehille, Aki Kallatsalle ja Kari Koivuselle!


Kuvissa käytiin!


Olipa mukava päivä Ouluvetissä. Koiria oli kuvissa 6, joista 5 kipaletta Jenidon sakemanneja ja 1 snaku-neiti. Eläinlääkäri oli taitava ja teki tarkkaa työtä ja vaikka joutuikin kuvaamaan koiria sarjatyönä, hän jaksoi paneutua jokaisen koiran kuvien arviointiin yhtä tarkasti. Kiitos Ouluvet ja Ilkka Lakovaara :=)) Jo saapuneiden tulosten perusteella kaikki Ilen antamat arviot ovat osuneet nappiin. Taitavaa.

C- pentueesta on nyt kuvattu Cinderellaa lukuunottamatta kaikki. Simppa on menossa kuviin lähiviikkoina, joten kasvattajana voin olla todella tyytyväinen. Muutoinkin C-pentue on kovasti mieleinen, koirat ovat vaikuttavia sekä luonteeltaan, että ulkomuodoltaan.

Naapurin Tuula oli mukana kuvausreissulla Ihku-snakun kanssa, niinpä saimme samalla hienoja kuvia. Ohessa pari makeaa otosta :=)











Mörkö ja Nita

maanantai 10. elokuuta 2009

Lonkka- ja kyynärkuviin 15.9!

Puhelin tuossa aiemmin, että kimppakuvausta järjestellään elokuulle. Kuvaus toteutuu, mutta ajankohta siirtyy tuonne syyskuun puolelle, ja nyt on aika kuvaukseen saatu.

Jenidon-koirien lonkkakuvauspäivä!

Eläinlääkäriasema Ouluvet 15.9. klo 8-14

Kuvauksen suorittaa el Ilkka Lakovaara ja sen hinta on 155e/koira. Varaa mukaasi koiran lisäksi ;=) rekisteripaperit, ja mikäli koiraa ei ole tunnistusmerkitty ( tatuointi tai mikrosiru ) hanki koiralle tunnistusmerkintä e n n e n kuvausta, muutoin virallista kuvausta ei voi suorittaa.
Koira nukutetaan kuvausta varten, joten kuvauspäivän aamuna ei ruokaa kannata antaa. Soittelen vielä kaikille kuviin tulijoille tuossa pari päivää ennen h-hetkeä, niin sovitaan kuka tulee mihinkin aikaan. Onpas kiva nähdä noin monta "omaa" koiraa yhtäaikaa :=))

Kuvattavana on omia koiriani kaksi ja loput ovat C ja D-pentueen kasvatteja, joten siellä muutama sisaruskin kohtaa toisensa :=)

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Kiitos kuulumisista :=)

ja erityisesti kiitos upeista kuvista Lindalle. Lainasin pari kuvaa tänne blogille, toivottavasti ei haittaa. Kuvien sussarikoira on Jenidon Bertta alias Ninja.













torstai 23. heinäkuuta 2009

Hyvää SYNTTÄRIÄ!






Kaikki 10 kipaletta Jenidon D-pentuja ja kiitokset ekasta vuodesta teille kaikille mukaville ja hyville pennun omistajille!

Lonkka- ja kyynärkuvaukset alkavat olla ajankohtaisia, ottakaa yhteyttä jos tarvitsette neuvoa kuvausten suhteen tai haluatte kimppakuviin. Kimppakuvausta puuhataan Ouluun elokuun puolenvälin tienoille.

(Valo)kuvissa Darkon 1v ilmeitä.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kun ei kerran kukaan usko!

Niin, ei me uskottu, että Hannes osaisi heitellä avokelalla. Tanelia ja Marttaa varten laitoin uistimen tilalle painon, jota voi heitellä mökin pihamaalla ja sillä tavoin opetella käyttämään avokelaa. Jossain välissä Hansu livisti pihalle ja MArtan neuvojen perusteella oppi poika heittelemään. Niin sitä on itse rajoittunut, eikä näe lasten kykyjä, mutta onneksi osaavat pitää puolensa. Veden äärelle kun mentiin, Hannes osasi jo sujuvasti nakella...mutta ei antanut vaihtaa tilalle oikeaa uistinta, mutta parempi niin, säästyttiin kalanperkaukselta ;=)
Viemäriverkkoon liittyminen edellytti koko pihan halki menevän kaivannon tekemistä. Hirvitti kyllä kuinka valtava hiekka-multaerämaa siitä mahtaa syntyä. Täytyy sanoa, että olin yllättynyt, kuinka taitavasti isollakin kaivinkoneella voi työskennellä. Miehet tekivät tosi siistiä jälkeä ja eikä pihanurmesta rikkoontunut yhtään ylimääräistä neliötä. Portaiden alla oleva liitoskohtakin on kaivettu esiin kaivinkoneella (!) Eikä kertaakaan ollut edes lähellä hipaista rakenteita :=) Todella taitavaa työtä, jota oli ilo seurata. Pääsisinpä minäkin vähän kokeilemaan (jossain
aavikolla vaikka).

Daewoota!

Yksi kaunis aamu ilmaantui kaivinkone pihamaalle. Vuosi ollaan jahkattu liittymistä kunnalliseen viemäriverkkoon ja nyt sitten viimein ryhdyttiin toimeen. Eipä siinä jahkailu kyllä paljon olisi auttanut, liittyminen on nimittäin pakollista ja eikä siinä kaikki, myös maksullista. Liittyminen ei ole edes mitään halpishommaa, pelkkä liittymän lunastaminen tuli maksamaan toistatuhatta euroa!?! En tiedä kuinka oikeudenmukaisena muut tätä tsydeemiä pitävät, mutta minusta se ei mene oikein, että päätetään rakentaa kunnallinen viemäröinti ja sitten vaan ilmoitetaan asukkaille, että vaihtoehtoja ei ole, liittyminen verkkoon on pakollista ja kustannuksista tulee teidän maksettavaksi sen ja sen verran. Joitakin satasia olisin vielä jotenkin tajunnut, mutta että tuhansia...törkeää. No, maksettu on jo, olisi kyllä tehnyt mieli venyttää liittymistä viimeiseen mahdolliseen päivään, tuonne jonnekin vuoden 2012 tienoille, mutta uhkana on, että liittymähinnat tulevat vielä nousemaan, erään huhun mukaan jopa kolminkertaistumaan. Että kunnan ryöstöpolitiikka jatkuu, kele!

Onneksi muuttaessamme saimme vihiä, että mahdollisesti seuraavan kymmenen vuoden sisällä viemäröinti tulee, muussa tapauksessa olisimme laittaneet uuden lain mukaiset likavesijärjestelmät. Siitä olisikin tullut takkiin komeasti. Että onni onnettomuudessa. Kyllä vähän sääliksi käy tien varrelle uusia taloja rakentaneet perheet, sinne jää tonnien hintaiset järjestelmät nurtsien alle ihan tyhjänpantiksi.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Aika, aikaansa kutakin


Aika vapusta juhannukseen on kulunut kaikenmoisen kesän tuloon liittyvän puuhastelun parissa. Ja sivussa on tullut pakerrettua opinnäytetyötä ja tietysti, koiria on treenattu ahkerasti. Harjoittelu alkaa jo tuottaa tuloksia ja piiitkästä aikaa ollaan siinä tilanteessa, että saa suunnitella kokeeseen menoa. Paavuliinin kanssa laji mihin on tähdätty, on ollut AB-koe tai suojelukoe, mutta...etenkään AB-kokeita ei ole lähimaillakaan j a henkilökohtainen mielipiteeni ko. kokeesta on..no jääköön sanomatta. Niinpä tein radikaalin ratkaisun ja päätin siirtää harjoittelun metsään ja siellä huomasin, kuinka mukavaa se oikeasti on.


+spn Comeback Fräulein FIN10777/99 9.12.1998-16.6.2009










Lepää rauhassa halinalle ja kiitos kaikista vuosista jotka saimme kanssasi viettää. Tassunjälkesi pysyy aina sydämissämme.



Hyvää Juhannusta kaikille.

-t-

lauantai 2. toukokuuta 2009

Wappu

Aattoaamuna paistoi aurinko niin kuin oli luvattu. Pikkuisen kolea tuuli puhalteli mereltä, mutta kyllä se vielä tahan aikaan vuodesta kuuluu kuvioihin. Päätettiin lähteä vappuhulinoita katsomaan torille pyöräillen koko sakki. Hannekselle pidettiin pikakurssi kuinka ajetaan ilman apurattaita ja eikun menoksi.

Matka taittui mukisematta, kyllä pyöräily on kivaa. Silloilla pysähdyttiin seuraamaan jäälauttojen lipumista ja heiteltiin muutamat kivet ja kepit. Haminassa ennätettiin nähdä vappumarssin hännät ja muutamia kavereita morjestettiin ohimennen. Järkällä käytiin nauttimassa simat ja munkit ja jälkiruoaksi syötiin entisen kenkäkaupan kulmilla jäätelöt. Nam..












Virtausta

Lapsilla oli kyllä mukavaa. Kaikilla pikku silloilla pysähdyttiin ja käytiin aistimassa tulvan tuomia elämyksiä. Meillä vanhemmilla asteen verran selkäpiitä karmi kun piti pitää lauma kasassa ja estää tippumasta jokeen. Hannes etenkin meni kuin päätön kana kohti rantaa ja tuntui että se tippuu kaiteen välistä koska tahansa. Huh! Mukavaa silti oli. Kyllä se vaan niin on että ei taida mikään peli vetää vertoja sille kun pääsee oikein kunnolla paiskomaan kiviä veteen. Onneksi. Molskis!

Jääpato


Muhkea jääpato oli muodostunut Kärppäsuontien sillan alapuolelle, vakiopaikalle. Jos ei tässä kohtaa ole jääpatoa, niin sitten ei ole missään. Tätä sumaa oli ryhdytty jo purkamaan kaivinkoneella. Sillan läheisyydessä on nimittäin taloja jotka ovat melkoisen lähellä vesirajaa ja sumat on pakko aukoa, etteivät talot kastu. Lapsille tämä oli jännä paikka. Muhkeita jäitä oli nosteltu rannalle ja niistäkin huokui mehevä jäinen tuoksu.

Tulvii yli!

Joet. :=)) Siis joet tulvii näihin aikoihin. Ja minusta se on kaunista katseltavaa. Aivan niin kuin tuomenkukat, kestää vain hetken ja sitten se on ohi.

Tulva tuoksuu kylmälle, raikkaalle metsälle tai suolle, riippuen ihan siitä minkä joen äärellä olet. Tämä joki on Vaaraoja ja tämän tuoksu oli jäisen raikas suo. Alemman kuvan tulvakuva on Olhavan joesta. Vesi ylettyi tien laitaan saakka nyt. Normaalisti joki on vetäytyneenä niin kauas uomaansa ettei sitä tältä paikalta näy
laisinkaan. Lähistöllä sijaitseva talo oli jäänyt jo tulvaveden vangiksi ja lapsia se ihmetytti suuresti. Miten nuo ihmiset nyt pärjäävät kun eivät pääse edes postilaatikolle? Taas sai vääntää aivonsa aivan solmuun että sai laadittua tulvinnasta ymmärrettävän kuvauksen ;=)

Onneksi satuttiin kerrankin oikeaan aikaan liikkeelle. Nyt tuntuu oikein kunnolla keväältä kun on tulvakin nähty. Jospa se ennustaisi mukavaa kesää, sopivasti lämpöä ilman hulluja helteitä.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Harmi tunnelmoi

Aamuisin kaikki eivät ole parhaimmillaan, mutta Harmi nauttii :) Tähän saakka olen luullut että Paavo-antero-andersson on ainoa koira joka kykenee tällaiseen poseeraukseen, mutta kylläpä noita ilmeita irtoaa Harmiltakin.

Kevään muuttosesonki on käynnissä

Omalla pihalla on näkynyt jo monenlaisia pikkumuuttajia, mutta lenkin varrella olevalle isolle peltoaukealle laskeutui suoraan eteemme kolme joutsenta ja perään kaksi hanhea. Harmi otti ilmavainuja, eikä se kyllä ylen kiinnostuneelta lintupaistin hajusta vaikuttanut olevan, mutta kytkin sen kaiken varalta ettei turhaan häirittäisi näitä upeita olentoja. Kohta on parhaat muuttolintujen bongauspäivät. Pitäisi investoida kiikari, ottaa eväät ja lähteä Tanelin kanssa tekemään havaintoja. Hyvä idea vaikka itse sanonkin :=)

M a h t a v a aamu!

Pääsin aamulenkille Harmin kanssa jo ennen yhdeksää. Eilisaamuisella (tunnin)pikalenkillä huomasin, että hankihan kantaa minuakin kun vaan lähtee riittävän aikaisin aamulla liikkeelle. Niinpä sitten Harmin kuukkelikuupanaaman kanssa suunnistettiin tänä aamuna metsään hyvissä ajoin. Luntahan nyt ei niin paljoa ole, että oikeasti voi käyttää hanki-sanaa, mutta sitä valkoista kylmää ainetta on silti parinkymmenen sentin kerros ja sen päällä voi kävellä ja istua ja maatakin (testattiin kuukkelin kanssa:)

Pajunkissat ovat varmasti yksi kauneimmista kevään merkeistä mitä tiedän. Nämä bongasin paluumatkalla, kun ne hohtivat auringossa. Harmi (siis) harmi vaan, ettei sama hohde aivan välity kuvasta.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Harakka (pica pica)

Harakan levinneisyysalue kattaa koko Eurooppan. Suomessa harakka pesii koko maassa. Pesimäkantamme suuruus on n. 180 000 paria.

Harakka on yleensä paikkalintu tai tarkemmin sanoen paikkamuuttaja. Loka–marraskuussa osa nuorista linnuista vaeltelee joitakin kymmeniä, harvoin satoja kilometrejä talvehtimaan.

Alun perin harakka on ollut rantatiheikköjen asukas, mutta on siirtynyt pesimään myös asumusten liepeille puutarhoihin, pihoille sekä metsänreunoihin. Talvella harakan voi tavata kaatopaikoilla, tunkioilla ja lintulaudoilla.
Monet harakkaemot ovat oppineet tarkastamaan roskakoreja, ja asukkaiden harmiksi ne aamuvarhain heittelevät roskapönttöjen sisällön pihalle. (!!)Samon kuin varikset ja naakat, ovat harakatkin oppineet tunnistamaan ja hyödyntämään pikaruokien värikkäät paperiroskat, joita ihmiset heittävät teiden varsille ja pysäköintipaikoille. Harakka syö myös kissan ruokaa ja koiran raksuja.

Meidän pihalla harakka tallentui "valvovaan kameraan" tänä aamuna verekseltään. Nyt kun syyllinen on tiedossa, on ongelmakin helpompi poistaa. Tämän löydöksen ansiosta tulee varmasti koiranruoan kulutus myös pienenemään huomattavasti, koska todennäköistä on, että sama tekijä on syyllistynyt myös ruokavarkauksiin.

Niih...kuuluiko se myös sinne alakertaan Mörkö?!!

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kuonolainen


Mörkökin oli eilen ekaa kertaa tottiskentällä. Alkutunnelmasta jäi mieleeni, että taluttimessa kiekkuu koira joka on menossa joka suuntaan yhtä aikaa. Ihan oikeasti, Mörkö ei tiennyt että mihin tässä oikein säntäisi. Onneksi pojalla hoksottimet pelaa ja se hahmotti aika nopeasti että ETEENPÄINHÄN tässä kuuluu mennä :=)

Tottisalkeita on kotona tehty sisällä makupaloilla. Nyt vaihdettiin kerrasta patukkaan ja ulkotiloihin. Kyllähän se melkoista kohellusta meinaa olla, niinpä harjoitellaan nyt jonkin aikaa vain kontaktin pitämistä sivulla istuen. Ja naamat metsään päin, ei sinne missä on muut koirat ja ihmiset :)

Kyllä siitä vielä hieno koira tulee! (samanlainen kaurahattu kuin äitinsä)

Tämä olis taas edessä!

Vaan toistepäin kuin tuossa kuvassa. Mahtaa olla monen muunkin tyypin ohjelmassa tässä lähipäivien aikana. Vai jättäisinköhän huomiseksi ajatuksella: Älä tee sitä tänään, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.

Saattaapa olla, että niin siinä käy, kovia tuulenpuuskiakin kuulostaa olevan tuolla pihalla...Meillä kun tuulee lähes suoraan mereltä tuollaisen peltoaukean poikki joten ne ei mitään pikkuhenkäyksiä yleensä ole vaan purevaa puhuria tai syvälle kudoksiin tunkeutuvaa viimaa. Noo, toki siihen olen jo tottunut, karaistunut suorastaan, mutta tänään taidan ulkoilla koirien ja lasten kanssa tuolla enemmän sisämaassa, vaikkapa jossain metsän suojassa. Tottistakin vois ottaa :)

Juu, renkaanvaihto-operaatio siirretty huomiselle!

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Lumimies!


Taneli <3

Äidin hiihtokaveri, josta on tullut jo niin iso poika, että jaksaa (ja tykkää) hiihtää mukana kun käydään jäällä lenkillä koirien kanssa. Perinteinen sujuu mallikkaasti, pikku pyllähdykset eivät haittaa, ovat vain hidaste!


Hannes ja Martta sujuttelevat suksilla. Aurinko ei näyttäytynyt koko päivänä ja uutta luntakin oli satanut, kumma kyllä suksi luisti hyvin ja lapset tykkäsivät hiihtämisestä. Ihmettelin vaan, että missä kumman välissä ovat oppineet noin hyvin hiihtämään. Taitaa kiitos kuulua koululle ja lasten opettajille :=)




Pienimmät hiihtäjät pääsivät kelkka-ajelulle.

Ja kaiken kruunaa päivällinen notskilla!

torstai 26. helmikuuta 2009

Ninja


Seikkailee eteläisessä Suomessa. Edesottamuksia voi käydä seuraamassa täältä: http://www.onneni.suntuubi.com/

Ja pokkani pitää pimpelipom


Kyllä talvi on parasta aikaa! Mannekiinina Jenidon Bertta "Ninja".

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Mörkö the Speedy ja Harmi the Angry








































Juu, vauhtiville ja änkyrä rälläsivät pihamaalla tässä eräänä päivänä. Kuvittelin saavani hyviä kuvia, mutta enimmäkseen niissä näkyi häntiä. Jokusen kuitenkin onnistuin saamaan ennenkuin Harmilla keitti yli ja Mörkö sai selkäsaunan.

Koiramme olkoon ilomme!

Sain tällaisen runon. Täytyy sanoa, että kirjoittaja on kyllä todellinen koiraihminen ja miten ne jotkut osaakin kirjoittaa ! Laitan kopion tänne omin lupine, nämä kirjoittaja tuntematon-tekstithän ovat vapaata riistaa. Omalla kohdalla voin kertoa että kyllä osui ja upposi, mutta kahta en vaihda..tai itseasiassa tällä hetkellä kuuluu sanoa, neljää en vaihda!


Naattikaa kaiffarit tässä se tulee :=)




Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Kirjoittaja tuntematon

lauantai 21. helmikuuta 2009

Tom Tom?


Ei-i :=) Tom-Tom on navigaattori joka opastaa sinut pisteestä A pisteeseen B. Tämä on elävä kartanlukija joka johdattaa kuljettajan erehtymättömästi metsään!

tiistai 17. helmikuuta 2009

050205 ja 100208



Synttärisankarit! Hannes 4 v ja Harmi 1 v.

Paavon ja Jyryn tyttäriä, Dankbar & Du


Pullapiilo

PAljon on vettä virrannut...hiekkaa valunut tiimalasissa...ja perään pienellä kaikki muutkin kliseet jotka ilmaisevat ajan kulumista. Talven selkä on taittunut, taakse jäi julmetun flunssainen joulukuu ja tautinen tammikuu.

Talvi on minun lempivuodenaikani ja talvella pitää ulkoilla paaaaljon, ladata akkuja nukkumalla ihanassa pimeydessä, niin ja lunta, lunta pitää tulla paljon ja mielellään joka päivä että saa kolata pihaa ja rakennella lumesta kaikkea mukavaa hiki päässä, selässä ja...no selässä ;=)

Mutta tänä talvena ollaan oltu sellaisen kulkutautikavalkadin kourissa, etten voi väittää tehneeni mitään noista yllämainituista huvituksista. Homma menee nimittäin niin, että kun viisihenkisessä perheessä sairastetaan vuorotellen ja tauteja tulee pari-kolme peräkkäin, se nielaisee nopsaan kalenterista heti monta viikkoa. Ja senhän tietää missä se tuntuu -nupissa tietty!

Yyyyh, ja nyt kun on ollut niin i h a n a talvikin mukavia pikkupakkasia ja luntakin on saatu. Kyllä siinä olisi voinut ajella koiravaljakolla ja tehdä pitkiä umpihankilenkkejä koirien kanssa ja vaikka mitä muuta, mutta huoh, haaveeksi jäi :(

Korvikkeeksi iloa on yritetty ottaa irti touhuamalla sisällä. Koirien kanssa on pelailtu sisällä ja omalla pihalla. Sisätouhuissa ei onneksi ole koskaan tylsää silloin kun mukana säheltää ihanainen HARMI! Tällä koiralla sitä riittää mielikuvitusta ja kujeita vaikka muille jakaa. Tuhoja se ei koskaan tee, eikä ole tehnyt, mutta jos jostakin koirasta voi sanoa että se on älykäs, niin Harmi on juuri sitä. Tai no..ei sen kaikki tekemiset aina niiiin viisaita ole :=))
Lapsiahan ei mikään pidä pois paikalta kun kehissä on pullataikinaa. Onneksi lapset ovat niin isoja jo ettei leivonan jälkeen tarvitse enää siivota ihan koko taloa, riittää kun pesee kakrut ja keittiön lattiasta (melkein)kattoon ;=) Toisinaan mietin että minkähänlaisia sopeutumisvaikeuksia minulle tulee sitten kun lapset kasvavat eivätkä hämmennäkään joka asiassa mukana? Eikä tarvitse tehdä joka asiaa kolminkertaisena?

Pelastus on varmasti Harmi! Se osaa samalla tavalla nakottaa pöydän ääressä ja hääriä selän takana kun minä jotain teen ja parasta (?) on se kun sen pitää saada nukkua mun jaloissa aina, vieläkin, vaikka ei enää mikään pikkupentu olekaan. Siinä sitten testataan meikäläisen refleksejä ja tasapainoa kun se on kaikessa hiljaisuudessa hiipinyt selän taakse nukkumaan.

Uskokaa pois, noin Harmi kökötti pallo suussa Martan vierellä k o k o leipomisen ajan. Tai laittoi se pallon välissä pöydälle hetkeksi, lieneekö leuka väsynyt vai mikä...

Kyllä meikäkoirakin osaa niitä palloja pyörittää! Antakaa nyt minäkin pyöritän yhden palluran edes, jooooko?!!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Harmi hamsterien sukua

Kun pullat oli paistettu alkoi huvitukset. Leipomiseen osallistuneena sai Harmikin tietysti osansa pullasaaliista ihan niinkuin me muutkin. Kaikki muut meidän perheen koirista olisivat nielaisseet pullan kitaansa sekunnin sadasosassa, Paavo olisi siinä ajassa ehtinyt syödä myös leivinpaperin.

Mutta mitä tekee Harmi?

Shillä on toshi hankalaa.Shuu on täynnä pullaa, eikä shitä shaa vahingoittaa, ettei shiihen jää hampaanjälkiä. Shitä pitää käshitellä aivan niin kuin raakaa kananmunaa hampaiden välisshä!

Ihmettelin että mikäs ongelma Harmille tuli kun alkoi hippasta levottomana ympäriinsä kunnes tajusin että raasulla on aarre suussa ja se pitäisi saada piiloon. Tuska syntyi siitä kun kelvollista piilopaikkaa ei tuntunut löytyvän millään. Onneksi sentään löytyi yksi...