torstai 7. tammikuuta 2010

Carola on poissa
























Sielukellot


Yli kaupungin sumuisen

sielukellot soi.

Katketessa kahlehen

lintu lentää voi.

Matkaan, matkaan, kellot soivat:

pim, pam, pom...

uupui kesken voimat,

valoa vain on.


Tomu tomun luokse palaa

korkealle kotka halaa

ylös taivohon.

Matkaan, matkaan, sielu kiidä

oloon ihanaan.

Valovuodetkaan ei riitä

tietäs mittaamaan.


Sittenkin, oi sielu siellä

lähellämme kuljet tiellä

tietä näyttäen.


Soi, soi kellon vaski

lyönnit heljät lyö.

Siunaa, Herra, jatkuvasti

palvelijas työ,

kylväjälle uudet pellot

ilman uupumusta.

Soivat, soivat sielukellot!



Älkäämme murehtiko sitä, että hän on poissa,
vaan iloitkaamme siitä, että hän oli joukossamme!


Carola Isakssonin muistolle

Tiina ja muu Jenidon väki, sekä Mosku