torstai 22. tammikuuta 2015

Lunta, jäätä ja kuuraa!


















Mikään ei pärjää talvisen tuiman pakkaspäivän kauneudelle. Ei mikään.

Ajatuksenlukua



















Mmmm. Voiko corgin mielenliikkeitä lukea hännän asennosta? Tasapainoilemassa Ketränoron Belle alias Nano.

Isot hiihtää














Siis lapset. Kaikki ovat iloisia kun saa sukset kaivaa esille. Viime päivien säävaihteluiden ansiosta ollaan saatu poikkeuksellisen aikaisin hankikeli. Kantaa ainakin lapsia.

Sujuttelua suksilla

























Maija ja Kerttu pääsivät lopulta tänä talvena hiihtämään. Viime talvena tästä huvista ei saatu nauttia laisinkaan kun ei ollut lunta. Nyt tuota ihanaa valkeaa peitettä on jo vähän, lisää kuitenkin saisi vielä tulla. Ja pysyä pitkäääään. Pitkää ja lumista kevättä odotellaan :=))

Corgeja, corgeja, corgeja!

Kaverit

Terävänä

Lähtökuopissa

Come oooon!!

Speedy jahtaa pikkulintuja :))

Speedy Gonzales!

Lintupassissa kukkulalla

Siellä lentää...

Turkin välkettä pakkaspäivån auringossa

Tipu-tipu-tipu...

Ihana valo

Lisää kuvateksti

Nanutikku, tenukeppi!


Mister H

H

Nano

Corgiset

lauantai 10. tammikuuta 2015

Pennut 1vrk
















Fiinin penikointi käynnistyi 6.1. klo 23. Se on sellainen vakioitunut aika jo tässä talossa. Taitaa olla niin, että yhtä Paavon (Pandoran) pentuetta lukuunottamatta kaikki ovat aloittaneet n klo 23. (?!) Johtuu varmaan siitä, että siihen aikaan talo on asettunut yöpuulle ja emo pääsee täysin keskittymään omaan olemiseensa, rentoutuu ja synnytys alkaa edetä. Päivän aikana on aina menoa, hälyä ja säpinää, jossa emokin on jollain lailla mukana vaikka toki onkin jo omassa rauhallisessa tilassaan. No yöllä on mukava valvoa ja olla emon apuna tarvittaessa kun ei tarvitse keskittyä muihin asioihin. Tällä kertaa pentulaatikosta tehtiin tuplasti isompi kuin aiemmin ja se kyllä osoittautui yön päälle aika mukavaksi ratkaisuksi. Kuuntelin sängyssä pentulaatikon puuhastelua ja kun kuulosti siltä, että emo pääsi ponnistusvaiheeseen nousin ylös ja menin katsomaan. Ensimmäinen pentu oli tulossa perä edellä maailmaan ja aiheutti emolle hankaluuksia saada ponnistettua sitä ulos. Niinpä kevyesti ponnistusten tahtiin autoin pennun ulos. Kaikki seuraavat pennut syntyivät ehyissä kalvopusseissa ilman apuani. Fiini aukoi kalvopussit, katkaisi napanuorat ja puhdisti pennut itse. Minun tarvitsi vain varjella jo syntyneitä pentuja jäämästä emon alle siinä vaiheessa kun uutta tulokasta ponnisteltiin maailmaan. Loppuyöksi hain laatikon toiseen päähän itselleni maton alustaksi, kasasin tyynyjä läjään ja nukuin niiden päällä väliajat :=) Fiini hoiti pentujaan ja välillä aina lepäsi nojaten jalkoihini.

Fiini pyöräytti pentuja ja me pullia!


















Hetken mielihäiriössä tekaisin pullataikinan. Inhoan ruoanlaittoa (kaikki ne meneekin ja tekee viisi lasta?!!) ja erityisesti inhoan p u l l a n l e i p o m i s t a. Kakkuja ja piirakoita niinkin tekee, mutta pullan leipominen on kyllä sieltä ja syvältä. No, onneksi tilannetta helpottamassa on innokkaat apulaiset, jotka tekevät joka hommasta hohdokkaampaa! Kerttu osasi hienosti laittaa voisilmät pulliin ja kyllä se oikeastaan sujui jo Maijaltakin. Ja sokerin laittaminen se vasta maukasta oli!