Wappu

Aattoaamuna paistoi aurinko niin kuin oli luvattu. Pikkuisen kolea tuuli puhalteli mereltä, mutta kyllä se vielä tahan aikaan vuodesta kuuluu kuvioihin. Päätettiin lähteä vappuhulinoita katsomaan torille pyöräillen koko sakki. Hannekselle pidettiin pikakurssi kuinka ajetaan ilman apurattaita ja eikun menoksi.

Matka taittui mukisematta, kyllä pyöräily on kivaa. Silloilla pysähdyttiin seuraamaan jäälauttojen lipumista ja heiteltiin muutamat kivet ja kepit. Haminassa ennätettiin nähdä vappumarssin hännät ja muutamia kavereita morjestettiin ohimennen. Järkällä käytiin nauttimassa simat ja munkit ja jälkiruoaksi syötiin entisen kenkäkaupan kulmilla jäätelöt. Nam..

Virtausta

Lapsilla oli kyllä mukavaa. Kaikilla pikku silloilla pysähdyttiin ja käytiin aistimassa tulvan tuomia elämyksiä. Meillä vanhemmilla asteen verran selkäpiitä karmi kun piti pitää lauma kasassa ja estää tippumasta jokeen. Hannes etenkin meni kuin päätön kana kohti rantaa ja tuntui että se tippuu kaiteen välistä koska tahansa. Huh! Mukavaa silti oli. Kyllä se vaan niin on että ei taida mikään peli vetää vertoja sille kun pääsee oikein kunnolla paiskomaan kiviä veteen. Onneksi. Molskis!

Jääpato

Muhkea jääpato oli muodostunut Kärppäsuontien sillan alapuolelle, vakiopaikalle. Jos ei tässä kohtaa ole jääpatoa, niin sitten ei ole missään. Tätä sumaa oli ryhdytty jo purkamaan kaivinkoneella. Sillan läheisyydessä on nimittäin taloja jotka ovat melkoisen lähellä vesirajaa ja sumat on pakko aukoa, etteivät talot kastu. Lapsille tämä oli jännä paikka. Muhkeita jäitä oli nosteltu rannalle ja niistäkin huokui mehevä jäinen tuoksu.

Tulvii yli!

Joet. :=)) Siis joet tulvii näihin aikoihin. Ja minusta se on kaunista katseltavaa. Aivan niin kuin tuomenkukat, kestää vain hetken ja sitten se on ohi.

Tulva tuoksuu kylmälle, raikkaalle metsälle tai suolle, riippuen ihan siitä minkä joen äärellä olet. Tämä joki on Vaaraoja ja tämän tuoksu oli jäisen raikas suo. Alemman kuvan tulvakuva on Olhavan joesta. Vesi ylettyi tien laitaan saakka nyt. Normaalisti joki on vetäytyneenä niin kauas uomaansa ettei sitä tältä paikalta näy
laisinkaan. Lähistöllä sijaitseva talo oli jäänyt jo tulvaveden vangiksi ja lapsia se ihmetytti suuresti. Miten nuo ihmiset nyt pärjäävät kun eivät pääse edes postilaatikolle? Taas sai vääntää aivonsa aivan solmuun että sai laadittua tulvinnasta ymmärrettävän kuvauksen ;=)

Onneksi satuttiin kerrankin oikeaan aikaan liikkeelle. Nyt tuntuu oikein kunnolla keväältä kun on tulvakin nähty. Jospa se ennustaisi mukavaa kesää, sopivasti lämpöä ilman hulluja helteitä.

Harmi tunnelmoi

Aamuisin kaikki eivät ole parhaimmillaan, mutta Harmi nauttii :) Tähän saakka olen luullut että Paavo-antero-andersson on ainoa koira joka kykenee tällaiseen poseeraukseen, mutta kylläpä noita ilmeita irtoaa Harmiltakin.

Kevään muuttosesonki on käynnissä

Omalla pihalla on näkynyt jo monenlaisia pikkumuuttajia, mutta lenkin varrella olevalle isolle peltoaukealle laskeutui suoraan eteemme kolme joutsenta ja perään kaksi hanhea. Harmi otti ilmavainuja, eikä se kyllä ylen kiinnostuneelta lintupaistin hajusta vaikuttanut olevan, mutta kytkin sen kaiken varalta ettei turhaan häirittäisi näitä upeita olentoja. Kohta on parhaat muuttolintujen bongauspäivät. Pitäisi investoida kiikari, ottaa eväät ja lähteä Tanelin kanssa tekemään havaintoja. Hyvä idea vaikka itse sanonkin :=)

M a h t a v a aamu!

Pääsin aamulenkille Harmin kanssa jo ennen yhdeksää. Eilisaamuisella (tunnin)pikalenkillä huomasin, että hankihan kantaa minuakin kun vaan lähtee riittävän aikaisin aamulla liikkeelle. Niinpä sitten Harmin kuukkelikuupanaaman kanssa suunnistettiin tänä aamuna metsään hyvissä ajoin. Luntahan nyt ei niin paljoa ole, että oikeasti voi käyttää hanki-sanaa, mutta sitä valkoista kylmää ainetta on silti parinkymmenen sentin kerros ja sen päällä voi kävellä ja istua ja maatakin (testattiin kuukkelin kanssa:)

Pajunkissat ovat varmasti yksi kauneimmista kevään merkeistä mitä tiedän. Nämä bongasin paluumatkalla, kun ne hohtivat auringossa. Harmi (siis) harmi vaan, ettei sama hohde aivan välity kuvasta.

Harakka (pica pica)

Harakan levinneisyysalue kattaa koko Eurooppan. Suomessa harakka pesii koko maassa. Pesimäkantamme suuruus on n. 180 000 paria.

Harakka on yleensä paikkalintu tai tarkemmin sanoen paikkamuuttaja. Loka–marraskuussa osa nuorista linnuista vaeltelee joitakin kymmeniä, harvoin satoja kilometrejä talvehtimaan.

Alun perin harakka on ollut rantatiheikköjen asukas, mutta on siirtynyt pesimään myös asumusten liepeille puutarhoihin, pihoille sekä metsänreunoihin. Talvella harakan voi tavata kaatopaikoilla, tunkioilla ja lintulaudoilla.
Monet harakkaemot ovat oppineet tarkastamaan roskakoreja, ja asukkaiden harmiksi ne aamuvarhain heittelevät roskapönttöjen sisällön pihalle. (!!)Samon kuin varikset ja naakat, ovat harakatkin oppineet tunnistamaan ja hyödyntämään pikaruokien värikkäät paperiroskat, joita ihmiset heittävät teiden varsille ja pysäköintipaikoille. Harakka syö myös kissan ruokaa ja koiran raksuja.

Meidän pihalla harakka tallentui "valvovaan kameraan" tänä aamuna verekseltään. Nyt kun syyllinen on tiedossa, on ongelmakin helpompi poistaa. Tämän löydöksen ansiosta tulee varmasti koiranruoan kulutus myös pienenemään huomattavasti, koska todennäköistä on, että sama tekijä on syyllistynyt myös ruokavarkauksiin.

Niih...kuuluiko se myös sinne alakertaan Mörkö?!!

Kuonolainen

Mörkökin oli eilen ekaa kertaa tottiskentällä. Alkutunnelmasta jäi mieleeni, että taluttimessa kiekkuu koira joka on menossa joka suuntaan yhtä aikaa. Ihan oikeasti, Mörkö ei tiennyt että mihin tässä oikein säntäisi. Onneksi pojalla hoksottimet pelaa ja se hahmotti aika nopeasti että ETEENPÄINHÄN tässä kuuluu mennä :=)

Tottisalkeita on kotona tehty sisällä makupaloilla. Nyt vaihdettiin kerrasta patukkaan ja ulkotiloihin. Kyllähän se melkoista kohellusta meinaa olla, niinpä harjoitellaan nyt jonkin aikaa vain kontaktin pitämistä sivulla istuen. Ja naamat metsään päin, ei sinne missä on muut koirat ja ihmiset :)

Kyllä siitä vielä hieno koira tulee! (samanlainen kaurahattu kuin äitinsä)