torstai 24. helmikuuta 2011
Nitan naama
Kyllä musta on kaunis! Mutta niin on mustaruskeakin, kun on oikeanlainen maski ja ilmeikäs naama :=) Löysin vahingossa pentujen emästä tämän naamakuvan, muistuttaa kovasti esimummoaan Bacteroides Nastya.Tänään on taas pentujen huoltopäivä, saattaa olla, että laittelen kuvia...tai sitten en jos pukkaa oikein kiireen päälle. Pitääkin alkaa tästä heilumaan, hommat ei valmistu tietsikalla istuessa :=)
torstai 17. helmikuuta 2011
Ohjelmassa pentujen täydellinen huolto
Tänään tehtiin kahden viikon määräaikaishuolto. Punnitus, kynsienleikkaus ja madotus! Pakkasin pennut pyykkikoriin (johon muuten juuri ja juuri enää mahtuvat) ja kiikutin keittiöön. Nita pääsi uuden koirahotellin häkkiin pötköttelemään siksi aikaa, ettei innoissaan sekaannu meikäläisen puuhiin. Tunnin urakan jälkeen oli koko jengi jälleen takaisin pentulaatikossa pötköttelemässä.
Häkkilintujen viikko
On kai tainnut tulla jo jonkin kerran mainittua, että minusta talvi on aivan ykkösvuodenaika. Ja mitä enemmän lunta, sitä parempi. Pakkastakin saa olla, se kuuluu talveen. Jos palelee, vika ei ole säässä, vaan vetimissä, nih! Tästä käydään tuttujen kesken ajoittain kiivastakin mielipiteiden vaihtoa ja väittelyn tynkää syntyy toisinaan kotiväenkin kesken, mutta niiiiin se vaan minun mielestä on, tykätköön muut mitä tykkää. Jah, makuasioista tuskin päästään yksimielisyyteen, silti jostain aina pulpahtaa pintaan noita tyyppejä jotka tahtovat alkaa meikäläistä käännyttämään. Pah! Siinähän lyötte päätänne seinään :=D
Säät ovat olleet koko viikon aivan upeita! Aurinko on paistaa heloittanut päivät ja ulkona on saanut makean punaiset posket ja raikastuneen olon. Päivisin aurinko on lämmittänyt niin, että pakkanen on hellittänyt 15-20 asteen välimaastoon. Iltaa kohti on sitten alkanut melkoinen kiriminen, enimmillään on mittarissa ollut -38 astetta. Pakkanen kovettaa mukavasti noita lumeen tallattuja polkuja ja niitä pitkin on sitten voi aina tilaisuuden tullen mennä koirien ja lasten kanssa jäälle. Tuo läheinen Hiastinhaarahan on kesäisin pelkkä haiseva, punkkeja ja itikoita kuhiseva lääseikkö, mutta talvisin se muuttuu lenkkeilijän ja hiihtäjän ihmemaaksi. Hiihtämään en valitettavasti vielä ole päässyt, kun Kerttu sopii jotenkin huonosti siihen kuvioon, mutta kyllä tässä kevään päälle vielä ladullekin varmasti päästään. Paavo on oikea hiihtokone, sen kun laittaa valjaisiin ja vetämään, huomaa hetkessä olevansa jo jossain kolmen kilsan päässä, silmäripset kuurassa ja suu täynnä lunta :=) Ihku Paavo, kukahan kloonaisi sen?
Paavosta puheen ollen, tämä Houdinimme teki sen taas. Eilen tarhoja siivotessani laitoin Paavon Opeliin, koska pihalla vapaana jolkotellessaan se menee suorilta taloon sisälle päästäkseen osallistumaan pentujen hoitoon. Ja Nitahan ei innostu ajatuksesta. Olin siis laittanut P-A:n autoon ja noin yhden kakkalapiollisen jälkeen havaitsin sen juoksentelevan jo pihalla! Rrrr-kele! Mitä se vihoviimeinen roikale tekikään autolle? Mistä se tuli ulos? Lähestyin autoa hiki pinnassa, lieneekö lasi säpäleinä, vai mitä tällä kertaa? No ei, lasit ehjänä ja k a i k k i ovet kiinni. Tarkemmin tutkittuani löysin kuolaa ja hampaanjälkiä oikean puoleisen etuoven kahvasta, joten siinäpä se, koira avasi oven ja sulki mennessään! Seuraavaksi se varmaan kaivaa avaimet meikäläisen kassista ja lähtee ajelemaan.
Sen verran pakkaseen reagoidaan, että koiria on pidetty öisin sisällä. Koirien mäkissä mittari näyttää asteita +5 - +15 väliltä, mutta -38 öiseen aikaan tuntuu jo melkoisen rankalta, lämmityksestä huolimatta. Niinpä totesin, että paremmin nukun, kun häkitän koiran sisälle keskeneräiseen kodinhoitohuoneeseen. Siellä on sopivan viileää, mutta koiramaisen lämmintä :=) Eipähän tarvitse pohtia, että miten koirat tarkenevat, vaan saa rauhassa painaa päänsä tyynyyn. Bonuksena koirat nukkuvat makuuhuoneen seinän takana ja seinän läpi kuuluu mukava örinä, kun siellä käännellään tyytyväisenä kylkeä. Aamusella saa sitten hipsiä vessaan hännänheilutuksen säestyksellä. Siis, voiko ihanammin päivän enää alkaa? Alla kuvia tämän viikon häkkilinnuista, Halmin naama on piilossa, se kun tykkää mulista muille heti kun emännän paha silmä välttää ;=) Ja houdinimme Paavo pötköttelee selin, koska haluaa tähdentää tulleensa loukatuksi, kun ei saa vapaasti kulkea missä lystää (siis lähinnä pentuja hoitamassa ).
Säät ovat olleet koko viikon aivan upeita! Aurinko on paistaa heloittanut päivät ja ulkona on saanut makean punaiset posket ja raikastuneen olon. Päivisin aurinko on lämmittänyt niin, että pakkanen on hellittänyt 15-20 asteen välimaastoon. Iltaa kohti on sitten alkanut melkoinen kiriminen, enimmillään on mittarissa ollut -38 astetta. Pakkanen kovettaa mukavasti noita lumeen tallattuja polkuja ja niitä pitkin on sitten voi aina tilaisuuden tullen mennä koirien ja lasten kanssa jäälle. Tuo läheinen Hiastinhaarahan on kesäisin pelkkä haiseva, punkkeja ja itikoita kuhiseva lääseikkö, mutta talvisin se muuttuu lenkkeilijän ja hiihtäjän ihmemaaksi. Hiihtämään en valitettavasti vielä ole päässyt, kun Kerttu sopii jotenkin huonosti siihen kuvioon, mutta kyllä tässä kevään päälle vielä ladullekin varmasti päästään. Paavo on oikea hiihtokone, sen kun laittaa valjaisiin ja vetämään, huomaa hetkessä olevansa jo jossain kolmen kilsan päässä, silmäripset kuurassa ja suu täynnä lunta :=) Ihku Paavo, kukahan kloonaisi sen?
Paavosta puheen ollen, tämä Houdinimme teki sen taas. Eilen tarhoja siivotessani laitoin Paavon Opeliin, koska pihalla vapaana jolkotellessaan se menee suorilta taloon sisälle päästäkseen osallistumaan pentujen hoitoon. Ja Nitahan ei innostu ajatuksesta. Olin siis laittanut P-A:n autoon ja noin yhden kakkalapiollisen jälkeen havaitsin sen juoksentelevan jo pihalla! Rrrr-kele! Mitä se vihoviimeinen roikale tekikään autolle? Mistä se tuli ulos? Lähestyin autoa hiki pinnassa, lieneekö lasi säpäleinä, vai mitä tällä kertaa? No ei, lasit ehjänä ja k a i k k i ovet kiinni. Tarkemmin tutkittuani löysin kuolaa ja hampaanjälkiä oikean puoleisen etuoven kahvasta, joten siinäpä se, koira avasi oven ja sulki mennessään! Seuraavaksi se varmaan kaivaa avaimet meikäläisen kassista ja lähtee ajelemaan.
Sen verran pakkaseen reagoidaan, että koiria on pidetty öisin sisällä. Koirien mäkissä mittari näyttää asteita +5 - +15 väliltä, mutta -38 öiseen aikaan tuntuu jo melkoisen rankalta, lämmityksestä huolimatta. Niinpä totesin, että paremmin nukun, kun häkitän koiran sisälle keskeneräiseen kodinhoitohuoneeseen. Siellä on sopivan viileää, mutta koiramaisen lämmintä :=) Eipähän tarvitse pohtia, että miten koirat tarkenevat, vaan saa rauhassa painaa päänsä tyynyyn. Bonuksena koirat nukkuvat makuuhuoneen seinän takana ja seinän läpi kuuluu mukava örinä, kun siellä käännellään tyytyväisenä kylkeä. Aamusella saa sitten hipsiä vessaan hännänheilutuksen säestyksellä. Siis, voiko ihanammin päivän enää alkaa? Alla kuvia tämän viikon häkkilinnuista, Halmin naama on piilossa, se kun tykkää mulista muille heti kun emännän paha silmä välttää ;=) Ja houdinimme Paavo pötköttelee selin, koska haluaa tähdentää tulleensa loukatuksi, kun ei saa vapaasti kulkea missä lystää (siis lähinnä pentuja hoitamassa ).
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
PENTU-UUTISIA! - ja tuoreita kuvia
Mattimyöhäinen se täällä taas! Eikä muuten ole myöhässä ainoastaan nämä pentu-uutiset, vaaaaan tekemistään odottavat vastaamattomat sähköpostit, tekstiviestit, kirjanpito ja hirmuinen määrä huushollihommia. Lapset ja koirat on kuiten hoidettu ja siitä voin olla ylpeä :=) Toivotaan kuiten, ettei käy lankeemuksen eellä, kun menen mainitsemaan, huoh.
No, enivei. Pentuja odottelin syntyväksi viime viikon loppupuoliskolle ja siirsin Hanneksen 6v synttäritkin lauantailta keskiviikolle, jotta ennätetään varmasti kemut pitää ennen penikointia. Ajatuksena oli, että Nipsu saa sitten rauhassa synnyttää ja hoidella kakaroita. Laskelmointi toimi täydellisesti. Torstai-aamuna alkoi kaivaminen, repiminen, rapsutus ja jatkuva ramppaaminen p....askalla, sitä kesti klo 13 saakka, jolloin Niilo vihdoin antoi periksi, rauhoittui ja alkoi töihin pyöräyttäen ensimmäisen uroksenjötkäleen maailmaan. Voi sitä ihmetystä mikä paistoi koiraparan silmistä, kun se näki, minkä oli saanut aikaiseksi. Hetken sen pienet aivot hyrräsivät ylikierroksilla, kun se ei osannut päättää, että onko tuo laatikkoon ilmestynyt musta olio loistojuttu vaiko kasvattajan kehittämä huonohuono pila. Lopulta herne asettui koloonsa ja Niilo päätti, ettei se mua ainakaan elävänä niele ja antautui hoitamaan ensimmäistä pentuaan. Kymmenen minuutin kuluttua tuore emo oli jo niin uppoutunut pennun hoitoon, että jos en olisi paremmin tiennyt, olisin itsekin uskonut, että siinä ne oli kaikki, ei tule enempää koiralapsosia.
Noh, neljän ja puolen tunnin panttauksen jälkeen sitten alkoi pentusirkus. Ja kun alkuun päästiin, niin urakoitiin sitten perjantai-aamuun klo 7 saakka, jolloin viimeinenkin kakara oli lopulta nisällä aloittemassa uljasta sisukoiran uraa.
Niin ja asiaan liittyen muuten! Te kaikki pentuvarauksia jättäneet, nyt on aika ottaa yhteyttä ja vahvistaa varaus!
No, enivei. Pentuja odottelin syntyväksi viime viikon loppupuoliskolle ja siirsin Hanneksen 6v synttäritkin lauantailta keskiviikolle, jotta ennätetään varmasti kemut pitää ennen penikointia. Ajatuksena oli, että Nipsu saa sitten rauhassa synnyttää ja hoidella kakaroita. Laskelmointi toimi täydellisesti. Torstai-aamuna alkoi kaivaminen, repiminen, rapsutus ja jatkuva ramppaaminen p....askalla, sitä kesti klo 13 saakka, jolloin Niilo vihdoin antoi periksi, rauhoittui ja alkoi töihin pyöräyttäen ensimmäisen uroksenjötkäleen maailmaan. Voi sitä ihmetystä mikä paistoi koiraparan silmistä, kun se näki, minkä oli saanut aikaiseksi. Hetken sen pienet aivot hyrräsivät ylikierroksilla, kun se ei osannut päättää, että onko tuo laatikkoon ilmestynyt musta olio loistojuttu vaiko kasvattajan kehittämä huonohuono pila. Lopulta herne asettui koloonsa ja Niilo päätti, ettei se mua ainakaan elävänä niele ja antautui hoitamaan ensimmäistä pentuaan. Kymmenen minuutin kuluttua tuore emo oli jo niin uppoutunut pennun hoitoon, että jos en olisi paremmin tiennyt, olisin itsekin uskonut, että siinä ne oli kaikki, ei tule enempää koiralapsosia.
Noh, neljän ja puolen tunnin panttauksen jälkeen sitten alkoi pentusirkus. Ja kun alkuun päästiin, niin urakoitiin sitten perjantai-aamuun klo 7 saakka, jolloin viimeinenkin kakara oli lopulta nisällä aloittemassa uljasta sisukoiran uraa.
Niin ja asiaan liittyen muuten! Te kaikki pentuvarauksia jättäneet, nyt on aika ottaa yhteyttä ja vahvistaa varaus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)