torstai 25. joulukuuta 2008
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
"Vaikka onkin kaukainen...
..satain vuoten takainen, silti aina läheinen, tule Joulu kultainen."
http://www.youtube.com/watch?v=ns_tWBG4SP0
Tule Joulu kultainen...tulihan se vaikka tuntui että niin monta kompastusta oli matkalla ettei Joulu voi tulla ikinä. Nyt helpottuneena nautin aattoillan rauhasta ja siitä että tunnelma on kohdallaan siitäkin huolimatta etten minä olekaan ollut säätämässä kaikkea (helpottunutta huokailua). Pakko myöntää, että Ilkka on suurimmaksi osaksi oikeassa kun väittää että minä ressaan liikaa ja yritän vääntää kaikesta liian täydellistä. Saman lopputuloksen kun saa vähemmälläkin. Onneksi.
Tämän Joulun eteen en siis ole pannut rikkaa ristiin, olen vain katseella seurannut kun muut touhuaa. Harmittanut on, tai totta puhuen suorastaan vituttanut på finska, mutta ei ole auttanut kuin antaa ajan kulua. Ja tänään kaikki kävi toteen, sää oli kaunis kuten Jouluna kuuluu ollakin, Joulupukki oli liikkeellä ja pysähtyi myös meillä matkallaan. Lasten silmät tuikkivat ja hymyt olivat korvissa. Senverran ovat jo isojakin, että uskalsivat pukille puhua ja Martta esitti Joulupukille laululeikin "Kas metsämökin ikkunalla tonttu ulos kurkistaa.."Leikillä heltisi pukilta lupa käydä lahjoja jakamaan ja sen jälkeen mökissä on ollut rauha maassa. Siis jos ei lasketa poliisi- ja paloautojen ujellusta ja muuta rallaamista. Olen miettinyt että jos saisi jotenkin nuo lasten ilmeet purkkiin siinä vaiheessa kun joulupukki koputtelee ikkunan takana..niitä kun ei saa taltioitua edes kameralla :=) Pitää vaan yrittää painaa ne mieleen.
Joulupukki näkee illan aikana varmaan melkoisen kavalkadin ilmeitä ja luulenpa että kierros perheissä tuo jouluntunnelman joka kestää varmasti pyhien yli.
Hyvää Joulua Joulupukki! Vie terveiset myös Muorille ja stadin tontulle!
Sitten Jouluaaton uutisiin:
Torni jäi tänään eläkkeelle
Taloutemme tietokoneen virkaa toimittanut Torni kytkettiin irti verkosta viimeisen kerran tänä iltana. Torni toimi usean vuoden ajan moitteettomasti nettisurffailuvälineenä, tmi paten tilausten laskutuksen ja kirjanpidon töissä sekä opiskeluvälineenä. Tornin kapasiteetti osoittautui rajalliseksi viime kevään päivitysten jälkeen ja niinpä sille jouduttiin hankkimaan seuraaja joka toivottavasti kykenee samaan ja hieman enempäänkin kuin hyvinpalvellut ystävämme Torni.
Tornin suoritti viimeisen tehtävänsä tiedostojen kopioinnin ja siirron luotettavasti vaikka ikä ja käyttötunnit olivatki jo jättäneet jättiläiseen jälkensä ja työ vaati ihmiseltä pitkää pinnaa. Viimeisten tiedostojen avauduttua uudessa käyttöjärjestelmässä Tornin piuhat irrotettiin ja se siirrettiin parempaan paikkaa odottamaan loppusijoitusta. Selvittämättä on vielä sisältääkö Tornin kovalevy huippuarvokkaita tiedostoja ja millä tavoin niiden säilyminen jatkossa voidaan turvata.
Tornin oheislaitteina palvelleiden osien työt ovat olleet tarkastelun alla myös tänään. Kaiuttimet siirtyvät suoraan uuden koneen yhteyteen, koska ovat iältään vielä nuoret ja toimivat moitteettomasti. Hiiri saa siirtyä tilapäiseksi työntekijäksi kunnes tilalle hankitaan pienempi ja sulavalinjaisempi vakityökalu. Sen jälkeen hiiri saa alkaa viettää pöytälaatikkoelämää. Tulostimessa on yksi vika, se on HP, Grrrr. Ja koska se ei tänäänkään totellut allekirjoittaneen käskytystä vaan tulosti itsepäisesti blankoa saa se miettiä tekosiaan toistaiseksi piuhat irti tietokoneesta ja sähköverkosta. Virassaan se saa jatkaa mikäli minä vielä kerran jaksan ottaa selvää että m i k ä v...ttu sitä taas vaivaa!!!(..keleen HP:t) Ohjelmaakaan ei asenneta ennenkuin kone toimii.
Näppäimistöllä heitetään vesilintua ellei sitä kukaan halua, samoin näytöllä. Tai, no luonnonsuojelijat seis! Viedään ne sittenkin Ruskon jäteaseman keräyspisteeseen :-/ Samaan osoitteeseen lähtevät myös k a i k k i piuhat ellei niitä kukaan halua jatkosijoittaa.
Kiitos Torni ja oheislaitteet kaikesta työstä ja palvelusta jota olette tähän asti raksuttaneet...ja sitten vaan eläkepäiville. Baibai!
http://www.youtube.com/watch?v=ns_tWBG4SP0
Tule Joulu kultainen...tulihan se vaikka tuntui että niin monta kompastusta oli matkalla ettei Joulu voi tulla ikinä. Nyt helpottuneena nautin aattoillan rauhasta ja siitä että tunnelma on kohdallaan siitäkin huolimatta etten minä olekaan ollut säätämässä kaikkea (helpottunutta huokailua). Pakko myöntää, että Ilkka on suurimmaksi osaksi oikeassa kun väittää että minä ressaan liikaa ja yritän vääntää kaikesta liian täydellistä. Saman lopputuloksen kun saa vähemmälläkin. Onneksi.
Tämän Joulun eteen en siis ole pannut rikkaa ristiin, olen vain katseella seurannut kun muut touhuaa. Harmittanut on, tai totta puhuen suorastaan vituttanut på finska, mutta ei ole auttanut kuin antaa ajan kulua. Ja tänään kaikki kävi toteen, sää oli kaunis kuten Jouluna kuuluu ollakin, Joulupukki oli liikkeellä ja pysähtyi myös meillä matkallaan. Lasten silmät tuikkivat ja hymyt olivat korvissa. Senverran ovat jo isojakin, että uskalsivat pukille puhua ja Martta esitti Joulupukille laululeikin "Kas metsämökin ikkunalla tonttu ulos kurkistaa.."Leikillä heltisi pukilta lupa käydä lahjoja jakamaan ja sen jälkeen mökissä on ollut rauha maassa. Siis jos ei lasketa poliisi- ja paloautojen ujellusta ja muuta rallaamista. Olen miettinyt että jos saisi jotenkin nuo lasten ilmeet purkkiin siinä vaiheessa kun joulupukki koputtelee ikkunan takana..niitä kun ei saa taltioitua edes kameralla :=) Pitää vaan yrittää painaa ne mieleen.
Joulupukki näkee illan aikana varmaan melkoisen kavalkadin ilmeitä ja luulenpa että kierros perheissä tuo jouluntunnelman joka kestää varmasti pyhien yli.
Hyvää Joulua Joulupukki! Vie terveiset myös Muorille ja stadin tontulle!
Sitten Jouluaaton uutisiin:
Torni jäi tänään eläkkeelle
Taloutemme tietokoneen virkaa toimittanut Torni kytkettiin irti verkosta viimeisen kerran tänä iltana. Torni toimi usean vuoden ajan moitteettomasti nettisurffailuvälineenä, tmi paten tilausten laskutuksen ja kirjanpidon töissä sekä opiskeluvälineenä. Tornin kapasiteetti osoittautui rajalliseksi viime kevään päivitysten jälkeen ja niinpä sille jouduttiin hankkimaan seuraaja joka toivottavasti kykenee samaan ja hieman enempäänkin kuin hyvinpalvellut ystävämme Torni.
Tornin suoritti viimeisen tehtävänsä tiedostojen kopioinnin ja siirron luotettavasti vaikka ikä ja käyttötunnit olivatki jo jättäneet jättiläiseen jälkensä ja työ vaati ihmiseltä pitkää pinnaa. Viimeisten tiedostojen avauduttua uudessa käyttöjärjestelmässä Tornin piuhat irrotettiin ja se siirrettiin parempaan paikkaa odottamaan loppusijoitusta. Selvittämättä on vielä sisältääkö Tornin kovalevy huippuarvokkaita tiedostoja ja millä tavoin niiden säilyminen jatkossa voidaan turvata.
Tornin oheislaitteina palvelleiden osien työt ovat olleet tarkastelun alla myös tänään. Kaiuttimet siirtyvät suoraan uuden koneen yhteyteen, koska ovat iältään vielä nuoret ja toimivat moitteettomasti. Hiiri saa siirtyä tilapäiseksi työntekijäksi kunnes tilalle hankitaan pienempi ja sulavalinjaisempi vakityökalu. Sen jälkeen hiiri saa alkaa viettää pöytälaatikkoelämää. Tulostimessa on yksi vika, se on HP, Grrrr. Ja koska se ei tänäänkään totellut allekirjoittaneen käskytystä vaan tulosti itsepäisesti blankoa saa se miettiä tekosiaan toistaiseksi piuhat irti tietokoneesta ja sähköverkosta. Virassaan se saa jatkaa mikäli minä vielä kerran jaksan ottaa selvää että m i k ä v...ttu sitä taas vaivaa!!!(..keleen HP:t) Ohjelmaakaan ei asenneta ennenkuin kone toimii.
Näppäimistöllä heitetään vesilintua ellei sitä kukaan halua, samoin näytöllä. Tai, no luonnonsuojelijat seis! Viedään ne sittenkin Ruskon jäteaseman keräyspisteeseen :-/ Samaan osoitteeseen lähtevät myös k a i k k i piuhat ellei niitä kukaan halua jatkosijoittaa.
Kiitos Torni ja oheislaitteet kaikesta työstä ja palvelusta jota olette tähän asti raksuttaneet...ja sitten vaan eläkepäiville. Baibai!
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Tunnelmia
Viimeiset kolme viikkoa on ollut tautista aikaa. Koko perhe on viettänyt vuoron perään vähintään viikon petin pohjalla ja kärsivällisyys alkaa olla jo melko vähissä yhdellä jos toisella.
Tinttaakin on alkanut moinen makaaminen jo pitkästyttää, on meinaan saanut yksin hoidella vastuulliset vartiointityöt sisällä ja koiralapsen hoidon. Tarttis saada lepoa tuumaa muori.
torstai 27. marraskuuta 2008
Vielä yksi, kun en malta olla lisäämättä.
Taidankin alkaa kerätä näitä koirannaamoja (vain saksanpaimenten, huom!) Ja pitää niille omaa naamagalleriaa. Nämä on aika vänkiä! Tässä esiintyy puhuva koira Paavo-Antero. Tämä upea saksanpaimen on todellinen tuhattaituri tekemään ilmeitä ja asettelemaan korvia. Melkoiset korvat onkin. Suotavaa olisi niitä käyttää muuhunkin kuin pään koristeena. Paavoa voisi aika ajoin väittää myös puukorvaksi :=) Eiku fiksu mamma se on. (tyst, pitää varoa sanojaan kun täällä käy myös noita kasvatinomistajia.)
Korvista puheenollen Möröstä tuli tässä jokin aika sitten virallisesti neljäkuuskasikasiyksKOO. Eli laitettiin pojalle reiät korvaan :=) Siskolikkakin oli mukana samalla reissulla ja hienosti meni molemmilla ensimmäinen luonnetesti. Mörkö oli vieraskoreana pidätellyt pissaa koko reissun, tippaakaan ei herunut vaikka ulkoiltiin. No sisällä talossa se aikansa tutkailtuaan otti tukevan asennon ja alkoi laskea. Lammikko mahan alla kasvoi ja kasvoi ja Mörkö losotti sydämensä kyllyydestä niin, että vesi tippui kuonon päästäkin. Minä siinä hymistelin, että no jopas jotakin, eikös se ollutkaan sisäsiisti ja muuta yhtä tyhjäpäistä. Voi jee! Luutuamaanhan tuota joutui, eikä ollut mikään pikkurapakko. Sattuuhan sitä pienille koirillekin. Sen jälkeen Mörkö kävelikin sitten jotenkin rennommin :=)
Velipoika Dunkel taas puolestaan muutti vähän pohjoisemmas puremaan.... patukkaa.
Eero!
Lisää naamoja ;=)
Ei ole kaikki saksanpaimenet saman näköisiä. Naamoista näkee usein mitä otuksen korvien välissä liikkuu ja millainen se on. Vilkas, utelias elohiiri vai laiska ja mukavuudenhaluinen vetäytyjä. Kuvan naama on ihan omaa luokkaansa, villein näkemäni :=)) Ja niin on koirakin vähän villi, kiihkeä ja intensiivisesti työskentelevä Aachen Beatus alias Eero.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Titta på, millainen joutsenkaula!
tiistai 11. marraskuuta 2008
Makkaraa, h-voltteja ja nakkaa pihalle, Mörön terveiset Moskulle
Ai hei Mosku!
Mä olen harjoitellut kovasti tuota kiljumista. Sit mä olen oppinut, että "nakkaa se pihalle" tarkoittaa sitä että n y t mä pääsen pissalle, juu. Kun oikein kovasti pissattaa kiljun kurkku entistä suorempana ja sen jälkeen tulee nakkaa-pihalle-toiminto! Osaat sä? Kiljua siis?
En mä aina kilju (silloin mä nukun tai syön). Päivät nukun tuon mies-ihmisen kanssa tuolla piharakennuksessa. Se on musta kovasti kivaa. En viitsi nukkuu lattialla vaikka on mulla siellä peti. Mä tykkään että sen miehen p ä ä l l ä nukkuminen on paaljon kivempaa ja sitäpaitsi käytännöllistä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan heti koska se aikoo nousta ylös ja olen askelen edellä. Öisin mä sit nukun tuon yhden vanhan jästipään kanssa talon puolella alakerrassa. Meillä on siellä portaiden alla omat pedit.
Yöllä on makeeta käynnistää tuo nakkaa-pihalle-toiminto. Emäntä tulee rytinällä portaat alas ja puhuu samalla jotain ihmisten ulkomaan kieltä. Emmä siitä mitään ymmärrä, mutta siinä on ärriä, niin kuin Mörössäkin ja se kuulostaa hassulta. Nyt mä en ole enää jaksanut monee yöhön tehdä sitä, olen tainnut tulla sikiuniseksi. Mutta tiäks mitä? Kuulo on pysynyt ennallaan tai jopa parantunut, voisin väittää. Mä nimittäin kuulen alakertaan milloin emännän silmät räpsähtää auki aamuisin!!!! Silloin pitää HETI käynnistää nakkaa-pihalle-toiminto. RRRrrrrrrr :=)
Sit mä osaan sellaisen jutun jota tuo kasvattaja nimittää joksikin h...voltiksi. Hyppään tasajalkaa kaikilla neljällä kintulla ja pyörähdän ilmassa 180 astetta niin että pää ja peräpää ;=) vaihtavat paikkaa ja nopeesti!! Se kuuluu tehdä aina silloin kun mun pitää ahtautua tuohon pienten kakaroitten häkkiin tai kun tulee ruokaa. Ja sit pitää samalla väistää katsetta (vai miten se oli?)
Äiti-anteron kanssa leikin välillä. Se on kyllä kiltti, ei ota multa edes patukkaa pois suusta vaikka se on itsekin aivan hulluna niihin, antaa mun vaan leikkiä. Tuo emäntä koettaa tolkuttaa sille, että hemmottelee minut piloille, mutta onneksi äitee ei usko (mitään) mitä se sanoo. Toista on tuo Tintta- mummo, se ei anna mulle mitään ilmaiseksi, eikä sittenkään, eikä millään, siis ei i h a n millään konstilla anna mulle periksi vaikka mä kuinka taistelen roikun, puren ja yritän. Emäntä sanoo että opettaa taistelutahtoa...mlllle mitääään tarrrtte opettaaaa ku mä olen MÖRKÖ! Ja mulla on isot korvat, iso suu, isot hampaaaaat ja mä puren kuin tauti, niih! Säkin osaat, eiks nii?
Mun jännitys on tiivistynyt tuonne koulutuskentälle. Siellä mä jännitän äiteen puolesta et meneekö sillä esteet hyvin. Mäkin osaan isona noita hyppiä, juu varmasti. Se näyttää helpolta vaikka äitee yritti ensin laittaa korvia sillai taakse-eteen ja muka näytteli et ei se osaa...nyt se hyppää paremmin ku emäntä. Nii-in, emäntäkin kiipeili siellä esteillä, meinas tippuakin ja sitten katsoi parhaaksi tulla alas samaa tietä eikä sen koommin yrittänyt hypätä. Uskoi lopultakin ettei se ole koiranveroinen. Nyt se on tyytynyt yksikseen heittelemään noutokapulaa kentällä. Äiteelle se sanoi, että treenaa heittokättä (hulluja ainakin nää iiläiset emännät) Mikä sekin lienee, mä olen nähnyt sillä vain makkarakäden, pallokäden ja patukkakäden (?)
Nii semmosta. Tänään meillä satoi kun äitee treenas emännän kans. Mä kattelin autosta ja yritin omaksua, tulin siinä samalla pikkaisen kiljuneeksikin etteivät huolestuisi et miten mulla menee. Sit me päästiin sen jälkeen pikku lenkille metsään ja siellä oli kivaa. PS. Mitä sä niit hiiriä syöt, ei ne musta oo mitenkään mainittavan hyviä. Sisko syö tikkuja ja kaikkea muuta sälää ja sä hiiriä. Mä syön vaan ruokaa, makkaraa ja makkaraa ja makk...no okei yhtä lapasta kerran maistelin, mut se oli jätetty siihen mun tielle.
Terveisin
Mörkö
Mä olen harjoitellut kovasti tuota kiljumista. Sit mä olen oppinut, että "nakkaa se pihalle" tarkoittaa sitä että n y t mä pääsen pissalle, juu. Kun oikein kovasti pissattaa kiljun kurkku entistä suorempana ja sen jälkeen tulee nakkaa-pihalle-toiminto! Osaat sä? Kiljua siis?
En mä aina kilju (silloin mä nukun tai syön). Päivät nukun tuon mies-ihmisen kanssa tuolla piharakennuksessa. Se on musta kovasti kivaa. En viitsi nukkuu lattialla vaikka on mulla siellä peti. Mä tykkään että sen miehen p ä ä l l ä nukkuminen on paaljon kivempaa ja sitäpaitsi käytännöllistä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan heti koska se aikoo nousta ylös ja olen askelen edellä. Öisin mä sit nukun tuon yhden vanhan jästipään kanssa talon puolella alakerrassa. Meillä on siellä portaiden alla omat pedit.
Yöllä on makeeta käynnistää tuo nakkaa-pihalle-toiminto. Emäntä tulee rytinällä portaat alas ja puhuu samalla jotain ihmisten ulkomaan kieltä. Emmä siitä mitään ymmärrä, mutta siinä on ärriä, niin kuin Mörössäkin ja se kuulostaa hassulta. Nyt mä en ole enää jaksanut monee yöhön tehdä sitä, olen tainnut tulla sikiuniseksi. Mutta tiäks mitä? Kuulo on pysynyt ennallaan tai jopa parantunut, voisin väittää. Mä nimittäin kuulen alakertaan milloin emännän silmät räpsähtää auki aamuisin!!!! Silloin pitää HETI käynnistää nakkaa-pihalle-toiminto. RRRrrrrrrr :=)
Sit mä osaan sellaisen jutun jota tuo kasvattaja nimittää joksikin h...voltiksi. Hyppään tasajalkaa kaikilla neljällä kintulla ja pyörähdän ilmassa 180 astetta niin että pää ja peräpää ;=) vaihtavat paikkaa ja nopeesti!! Se kuuluu tehdä aina silloin kun mun pitää ahtautua tuohon pienten kakaroitten häkkiin tai kun tulee ruokaa. Ja sit pitää samalla väistää katsetta (vai miten se oli?)
Äiti-anteron kanssa leikin välillä. Se on kyllä kiltti, ei ota multa edes patukkaa pois suusta vaikka se on itsekin aivan hulluna niihin, antaa mun vaan leikkiä. Tuo emäntä koettaa tolkuttaa sille, että hemmottelee minut piloille, mutta onneksi äitee ei usko (mitään) mitä se sanoo. Toista on tuo Tintta- mummo, se ei anna mulle mitään ilmaiseksi, eikä sittenkään, eikä millään, siis ei i h a n millään konstilla anna mulle periksi vaikka mä kuinka taistelen roikun, puren ja yritän. Emäntä sanoo että opettaa taistelutahtoa...mlllle mitääään tarrrtte opettaaaa ku mä olen MÖRKÖ! Ja mulla on isot korvat, iso suu, isot hampaaaaat ja mä puren kuin tauti, niih! Säkin osaat, eiks nii?
Mun jännitys on tiivistynyt tuonne koulutuskentälle. Siellä mä jännitän äiteen puolesta et meneekö sillä esteet hyvin. Mäkin osaan isona noita hyppiä, juu varmasti. Se näyttää helpolta vaikka äitee yritti ensin laittaa korvia sillai taakse-eteen ja muka näytteli et ei se osaa...nyt se hyppää paremmin ku emäntä. Nii-in, emäntäkin kiipeili siellä esteillä, meinas tippuakin ja sitten katsoi parhaaksi tulla alas samaa tietä eikä sen koommin yrittänyt hypätä. Uskoi lopultakin ettei se ole koiranveroinen. Nyt se on tyytynyt yksikseen heittelemään noutokapulaa kentällä. Äiteelle se sanoi, että treenaa heittokättä (hulluja ainakin nää iiläiset emännät) Mikä sekin lienee, mä olen nähnyt sillä vain makkarakäden, pallokäden ja patukkakäden (?)
Nii semmosta. Tänään meillä satoi kun äitee treenas emännän kans. Mä kattelin autosta ja yritin omaksua, tulin siinä samalla pikkaisen kiljuneeksikin etteivät huolestuisi et miten mulla menee. Sit me päästiin sen jälkeen pikku lenkille metsään ja siellä oli kivaa. PS. Mitä sä niit hiiriä syöt, ei ne musta oo mitenkään mainittavan hyviä. Sisko syö tikkuja ja kaikkea muuta sälää ja sä hiiriä. Mä syön vaan ruokaa, makkaraa ja makkaraa ja makk...no okei yhtä lapasta kerran maistelin, mut se oli jätetty siihen mun tielle.
Terveisin
Mörkö
lauantai 1. marraskuuta 2008
Mörkö sanoo......
..valmiina nyt! Mä tuun ja jysäytän päin näköä ihan kohta!
Eilen saatiin oikea jymy-yllätys. Satoi lunta! Ensimmäisten hiutaleiden leijaillessa kolmen aikaan iltapäivällä ajattelin että "joo, joo, sä lupailet vaan!" Samaa mieltä olin vielä tunninkin päästä vaikka maa oli jo valkoisena ja sade vaan sakeni. Piti lähteä käymään Haukiputaalla ja autossa oli vielä kesärenkaat. "Ei se ennenkään ole maassa pysynyt kuin kahdestatoista puoleen päivään," ajattelin ja eiku menoksi.
Ajomatka "puttaalle" sujui kohtalaisen lipoisasti, mutta homma pysyi hallinnassa. Itsekseni myhäilin, että onpas slickseissä kesärenkaissa hyvä pito! Ostelin ostokseni ja roudasin kassit autoon kun mielessä kävi jo epäilys, että niinköhän tuo sulaakaan alta pois(!?) Suattaapi olla paluumatka a i k a työläs. Ja niin oli. Auto ei pysähtynyt, ei lähtenyt mistään risteyksestä liikkeelle, puski, luisui ja liukui, oijoijoi.... Yhden kerran hivoteltiin Alamäen bussin perää oikein tosissaan mutta kuin ihmeen kaupalla opelisko pysähtyi. Hemmetti että sai tehdä töitä että pääsee ehjänä kotiin. Ehkä sekin aiheutti lisää paineita että edellisestä Lidl-reissusta on pikku muisto etulokarissa, mene ja tiedä.
Vanhalta tieltä työnnyttiin nelostielle neljänruuhkan sekaan. Ajattelin että täällä nyt helpottaa, kyllä nelostie on sula ja kura lentää kun on lauha ja paljon liikennettä. Mutta mitäs kukkua. Auto puski risteyksessä ja pyrki väkisin ojaan, renkaat osoitti pohjoiseen ja kori meni kohti itää, jeeee! Etuvedon riemuja, kele. Ja tie oli aivan lumen peitossa koko hela matkan.
Kotiin kuiten päästiin ja ei naarmun naarmua, tadaa:=)) Pari tuntia myöhemmin oli ollut penkalla ja ojissa autoja kai enemmän kuin tiellä. Taisi olla muutamalla muullakin kesärenkaat, thih! Onneksi nuo nopeudet näillä keleillä ( ja kesätassuilla) eivät ole kovin suuria joten toivotaan ettei ole sattunut vakavampia. Eikä lommon tarvii olla isokaan aiheuttaakseen oikein maankaatovitutuksen. (En ole vieläkään oikein toipunut siitä viimekertaisesta.)
Lunta satoi koko illan niinkuin keskitalvella konsanaan ja loppusaldona oli jotain 10-15 cm kaunista valkoista kuorrutusta. Lasten kanssa rakenneltiin lumilyhtyjä ja heiteltiin koirille lumipalloja koko ilta kunnes piti lähteä yöpuulle. Nautittiin oikein kunnolla, koska eihän sitä lunta enää aamulla olisi. Vai ei? Olipahan! Aamu valkeni valkoisena. Aamu-unisena olin vielä yöpaidassa ja aloittelin toista kahvimotillista kun lapset viiletti jo pihalle.
Noo, ei sitä ainakaan huomenna enää ole...siksi on tämä päivä vietetty pihalla, kun lumi sulaa viimeistään huomenna :=)
PS. Mörkö söi mun lapaset!
maanantai 27. lokakuuta 2008
Tintta ikkunassa
lauantai 25. lokakuuta 2008
perjantai 24. lokakuuta 2008
Hyvää huomenta kaikille tänne eksyville tasapuolisesti! :=)
Aamuviiden herätykset on nyt lusittu, jihhuu! Nyt alkaa taas elämä helpottaa ja toivottavasti ehtii tännekin taas paremmin. Ja mikä tärkeintä, pääsee taas kunnolla lenkkeilemään ja treenaamaan koirien kanssa. Uusi koulutuskenttä on entistä ehompi ja vaikka ei alustaltaan ihan niin hyvä olekaan niin sijainti ja koko korvaavat kaiken. Tässä kohtaa siis koolla o n merkitystä :=)
Paavon ja Jyryn pennuista jäi kotiin kasvamaan yksi urospentu. Pentu sai kutsumanimekseen Mörkö (eikä ole muuten lasten keksimä nimi). Mörkö on tumma kuten äitinsä, sillä on valtavat korvat ja hieman vaaleat silmät ja mitä luultavimmin siitä tulee pikkuisen häijyn näköinen isona, siksi nimi. Häijy se ei kuitenkaan ole, vaan varsin ihmisystävällinen ja seurankipeä tyyppi. Saalisvietti on voimakas jo nyt ja se ampaisee sata lasissa kaiken liikkuvan perään ja junttaa kiinni. Koko pentueesta vaikuttaisi tulevan luonneominaisuuksiltaan parasta A-ryhmää. Palautteiden perusteella kaikki ovat rohkeita, leikkisiä ja "älykkäitä" pentuja.
Mörön veljiä ovat Jörö ja Mosku sekä Dunkel jonka lempparia en muista. Mosku seikkailee myös netissä Laran blogissa: http://larahundens.blogspot.com/2008/10/moskun-horror-ilta.html. Se on meikäläisen suosikkiblogi :=)
-t-
Kuvassa Jenidon Dankbar, intiaaniksi "Nukkuu Ruoka Suussa".
tiistai 21. lokakuuta 2008
Hyvästi jää ystävä kallis!
Comeback Mandi 12.3.2003-18.10.2008
Mandi muutti meiltä parivuotiaana naapuriin aluksi vain "lainaan" seuraksi ja turvaksi. Tunne kuitenkin syttyi molemmin puolin ja Mandista tuli pysyvästi Annikan koira.
Annikalla ja Mandilla synkkasi aina ja molemmat taisivat lukea toisiaan kuin avointa kirjaa :=) Mandilla oli laaja kirjo kaikenlaisia kikkoja millä pääsi menemään siitä mistä aita on matalin...tai ainakin siitä mistä häntä i t s e ä ä n milloinkin sattui huvittamaan. Lukemattomia kertoja istuimme neuvottomina treenien jälkeen kentän laidalla.Mandi oli jälleen "yllättänyt" meidät ja tehnyt aivan toisin kuin mitä olimme kuvitelleet. Muutaman vuoden taaperruksen ja opettelun jälkeen lopussa kiitos seisoi. Mandin tottelevaisuus oli kaunista, sujuvaa ja vietikästä. Upeaa kerrassaan.
Mandi menehtyi yllättäen nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Kun sairaus havaittiin oli käytettävissä vain yksi keino, antaa kaverin lähteä parempaan paikkaan. Nyt on Mamalla hyvä olla.
Hyvästi jää rakas ystävä, hyvästi jää. Sinua emme unohda koskaan.
Mandi muutti meiltä parivuotiaana naapuriin aluksi vain "lainaan" seuraksi ja turvaksi. Tunne kuitenkin syttyi molemmin puolin ja Mandista tuli pysyvästi Annikan koira.
Annikalla ja Mandilla synkkasi aina ja molemmat taisivat lukea toisiaan kuin avointa kirjaa :=) Mandilla oli laaja kirjo kaikenlaisia kikkoja millä pääsi menemään siitä mistä aita on matalin...tai ainakin siitä mistä häntä i t s e ä ä n milloinkin sattui huvittamaan. Lukemattomia kertoja istuimme neuvottomina treenien jälkeen kentän laidalla.Mandi oli jälleen "yllättänyt" meidät ja tehnyt aivan toisin kuin mitä olimme kuvitelleet. Muutaman vuoden taaperruksen ja opettelun jälkeen lopussa kiitos seisoi. Mandin tottelevaisuus oli kaunista, sujuvaa ja vietikästä. Upeaa kerrassaan.
Mandi menehtyi yllättäen nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Kun sairaus havaittiin oli käytettävissä vain yksi keino, antaa kaverin lähteä parempaan paikkaan. Nyt on Mamalla hyvä olla.
Hyvästi jää rakas ystävä, hyvästi jää. Sinua emme unohda koskaan.
Muistelun aika
Vietimme leppoisaa kesälomaa koirien kanssa sakemannien päänäyttelyssä Tampereella. Allekirjoittanut oli mukana koirahoitajana ja handlerina :=) Porukan onnellisin kuitenkin kuvassa yllä. Mandi-mama pääsi kerrankin mukaan tyttöjen reissulle näyttelyyn, mutta saikin olla kehän ulkopuolella ja nauttia lämmöstä ja läheisyydestä. Ohi kulki vaikka minkälaista remmiräyhääjää, mutta Mandi ei korvaansa lotkauttanut köllötellessään Annikan sylissä.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Että jaksaa nukuttaa...
ei väsytä, vaan nukuttaa. Silmissä siintää oma sänky kullan kallis ja makoisat unet. Kiduttavana on vielä yksi tunti ja yhdeksän minuuttia -siis 69 minuuttia. Etttä mua jaksaa nukuttaa...Kyllä vaan sitten nukunkin niin etten nouse kuin iltapäivällä, on nimittäin tapaaminen katsastusmiehen kanssa. Kävin siellä jo tänään, mutta halusi tavata minut vielä huomennakin -siis tänään. Nooh, kattoos nyt jaksanko sittenkään herätä vai NUKUNKO, huoh. Mielessä pyörii vain uni, nukkuminen, unta palloon, untenmaille, höyhensaarille, tutimaan, paapaamaan, OMAAN KOTIIN NUKKUMAAN!
Kroooooh!
Kroooooh!
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Eläinlääkärin tarkastus
Ihanaa, meillä on pitkästä aikaa täällä oma eläinlääkäri. Entinen eläinlääkäri jäi eläkkeelle jo ajat sitten ja pitkään luultiin ettei uutta taida tullakaan, mutta o n n e k s i kävi toisin. Heti kuultuani asiasta tilasin uuden paikallisen tarkastamaan pennut. Paljonhan niistä ei vielä voi sanoa eläinlääkärikään, mutta todella perusteellista työtä hän teki ja tutki jokaisen kakaran tarkasti. Pääasia minusta on, että sydän ja keuhkot on kuunneltu, niitä kun on itse vähän hankala tutkia. Pennut siis olivat kaikki terveitä ja samana päivänä saivat vielä madotuksenkin, kaikki pitäisi olla kunnossa uuteen kotiin lähtöä varten. Saas nähdä miten niistä taas raskin luopua..
Eläinlääkärin kanssa sitten juteltiin tilanteesta täällä. Nyt on toistaiseksi vielä vain yksi lääkäri jolla on tilat, mutta aika ahtaat vastaanottoa varten, uudet tilat ovat tulossa ja vielä kaiken lisäksi toinen eläinlääkärikin, kyllä se ainakin tulee helpottamaan niitä tilanteita kun pitää saada nopeasti apua eläimelle. Meillä kyllä on oma vakkari eläinlääkäriasema ja siellä varmaan pääsääntöisesti käytetään koirat jatkossakin, mutta esimerkiksi pentuja en kyllä lähtisi viemään eläinlääkärin vastaanotolle koska sieltä on melkoinen riski saada pennuille jokin tarttuva sairaus.
Tuuletukset vielä: Pennut on todettu terveiksi :=))
-t-
Eläinlääkärin kanssa sitten juteltiin tilanteesta täällä. Nyt on toistaiseksi vielä vain yksi lääkäri jolla on tilat, mutta aika ahtaat vastaanottoa varten, uudet tilat ovat tulossa ja vielä kaiken lisäksi toinen eläinlääkärikin, kyllä se ainakin tulee helpottamaan niitä tilanteita kun pitää saada nopeasti apua eläimelle. Meillä kyllä on oma vakkari eläinlääkäriasema ja siellä varmaan pääsääntöisesti käytetään koirat jatkossakin, mutta esimerkiksi pentuja en kyllä lähtisi viemään eläinlääkärin vastaanotolle koska sieltä on melkoinen riski saada pennuille jokin tarttuva sairaus.
Tuuletukset vielä: Pennut on todettu terveiksi :=))
-t-
Pennut ulkoilee
On se hulvattoman hauskaa kun 10 koiranpentua roikkuu lahkeissa. Kuva on otettu kun pennut ovat hiukan päälle 5 viikkoisia, silloin niiden puruotteet kintuista olivat vielä siedettäviä, nykyisellään niiden kanssa ulkoilee ihan mieluusti nokialaiset jalassa. Pennut tykkäävät (tietysti) pihalla rälläämisestä ja ihmisten kanssa seurustelusta. Alkuun vähän hirvitti päästää niitä vapaaksi aitaamattomalle pihamaalle, mutta hyvin on sujunut. Pennut kulkevat paikasta toiseen yhtenä laumana ja kun huutelen niitä tulevat aina sata lasissa hännät heiluen saamaan kehuja ja huomiota. Ja juuri kun luulet että sinulla on yksi pentu hukassa se iskee hampaansa sinun pohkeeseesi, argh :=)
Dead wheels
Tai ennemminkin haudatut renkaat. Ensin pisteli vihaksi kun kauniiseen kangasmaastoon ja tuollaiseen viehättävään sammaloituneeseen ojaan oli paiskattu autonrenkaat, (että mä vihaan luonnonroskaajia) mutta niin vaan olivat kaikessa roskiudessaan aika jännän näköisesti sulautuneet maastoon. Lienevät maanneet paikallaan melkoisen tovin kun sammal oli kasvanut ja lähes peittänyt ne. Asetelmaa voisi kyllä tarjota Iin kunnalle voisivat laittaa sen tuohon keskustaan täydentämään noita nykyisiä taideteoksia. Eiku tää on liian nätti.
Elämää Harmin kanssa
Hauskaa on riittänyt :=) Eikä ole vielä yhtään kertaa harmittanut lähteä Harmin kanssa touhuilemaan. Vaikkei täysin harmeitta ole selvitty, viimeisin Harmin saavutus harmien rintamalla oli keittiötuolin täydellinen teloittaminen. Tosin syyllinen olin minä kun en ottanut neitiä viereen nukkumaan vaan julmasti eristin alakertaan ja tuoli sattui tielle :=) Aamulla se oli tuhannen päreinä ja istuinosassa ammottava aukko. Silppujen päälle oli vielä lorautettu jotta varmasti menee mammalla jakeluun että tätä ei enää sitten tarvii mulle tehdä!
Mutta meillä ei elämänmenoa hetkauta koirien kujeet, kiltisti siivosin jäljet ja otin itse opikseni. Harmin kanssa lähdettiin harjoittelemaan kontaktin ottoa jotta saadaan tottiksen alkeet vaiheeseen ennen talven tuloa. Kontakti on kaunis ja se kestää. Ihana pikkuriesa...Harminkuukkeli.
maanantai 25. elokuuta 2008
Jihhuu!
lauantai 23. elokuuta 2008
Pennut ovat nyt 4-viikkoisia. Pikkuhiljaa touhuilua alkaa ilmaantua ja nukkuminen jää vähemmälle, tosin enemmän kuin puolet ajasta kuluu edelleenkin unten mailla. Persoonallisuudet alkavat pian tulla esiin. Kuvan pennuista ruoka-astiaan nukahtanut kaveri on Herra Harkitsevainen. Tuumailun mestari tässä joukossa. Toiset kun viipeltävät ja (muka) ottavat pientä matsia, tämä herra pistää takaliston kenttään ja ottaa yreän ilmeen. "Mitäs siinä hillutte, nooh olokaapa niinku ihmisten koirat..."
Jäyhän kuorensa alla Herra Harkitsevainen on silti hyvin tunteellinen pentu. Se pitää sylissä nukkumisesta ja ihmisten seurasta ja voi miten se osaakin katsoa tapittaa silmiin :=)
Hellässä hoivassa pienet sisukoirat :=)
Lapset suorittavat innolla tärkeää tehtäväänsä -antavat pennuille hoivaa, huomiota jo kontakteja ihmisiin. Omien lasten kanssa on helppoa ja pennuillekin turvallista tarjota tällaisia lähikontakteja kun lapset on pienestä saakka opetettu käsittelemään pentuja. Ilman aikuisen valvontaa ei toki koskaan voi jättää, sehän on selvä. Mutta kokemus on antoisa molemmin puolin.
Tällaiseen tilanteeseen lasten ja koirien kanssa pääseminen ei tapahdu silti itsestään, se vaatii työtä ja opettamista...mutta kuten kuvasta näkyy lopputulos on huikean ihana. Sitä paitsi, on tutkittu että lapset joiden perheessä on koira (tai koiria) ovat empaattisempia ja tasapainoisempia. No, se ei ole syy siihen miksi meidän lapset saavat koiranpentuja helliä, vaan se että se on kaikista niin kivaa.
lauantai 16. elokuuta 2008
Paavon (siis Pandorahan se oikeasti on) pennut syntyivät 23.7. ja Martan 6v. synttärit olivat 27.7. Vieraita ei tällä kertaa päästetty käymään, että emo saa hoidella pentujaan rauhassa, hikeentymättä. Martan ja Paavon kunniaksi leivottiin molemmille oma kakku. Martta tosin joutui omansa jakamaan muun perheen kesken, mutta Paavo sai syödä aivan yksin. Niih, kumpikos kakuista on Martan :=)
Päänvaivaa. Pitää kokeilla kaikki keinot miten tästä saa mieleisensä näköisen. Ai että lue käyttöohjeet...Ei tu kuuloonkaan :=) Suomalaisella sisulla kokeilen kaikki konstit. Alla olevassa kuvassa komeilee uusi saunakammari, jota siis tätä nykyä asustavat Paavo ja pennut. Yllä ihastuttavat kaurahatut Harmi ja Paavo.
Ohops!
Vähän väliä mielessä pyörähtää ajatus, että pitäisi jatkaa tuota blogin kirjoittamista. Olisi niin kätevä pitää kaverit ajantasalla siitä miksi milloinkin en ole ehtinyt vastaamaan puhelimeen ja montako rautaa on milloinkin tulessa yhtäaikaa. Juuh, tässä sitä vaan päivitellään, eikä mitään ole tapahtunut, oikein tuossa hämmästyin, että vallan huhtikuussa olen viimeksi käynyt täällä :O
No sou vot!
Kesä meni kohisten. Suurin osa kohinasta johtui siitä, että vettä satoi niin piiitkään ja hartaasti. Eipä se silti menoa haitannut, hidasti joskus :=)) Lasten kanssa korjailtiin asuntovaunua, rakennettiin piharakennukseen uusi huone jossa voi tarpeen tullen yövuoron jälkeen nukkua. Samaa vauhtia rakennettiin koiranruoille uusi iso varasto. Varaston rakennuksessa saatiin mukavasti naapuriapua ja saatiin tilat kuntoon kreivin aikaan. Tavoitteena oli saada uusitut tilat valmiiksi ennenkuin Paavon pennut syntyvät ja niinpä ennätettiin, kaksi päivää valmistumisesta Paavo pyöräytti 10 pikkuista sisukoiraa :=)
Oi mikä ihana lauma.
Nyt kakarat ovat jo kolmeviikkoisia. Tyytyväisiä, hyvin hoidettuja palleroita. Mutta katsotaanpa kolme viikkoa eteenpäin, mitkä ovat allekirjoittaneen kommentit sitten...No joo, ihania riiviöitä varmaan :=)
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Ihastuttava keväinen perjantai
Kului rattoisasti kirjaston penkkejä kuluttaen. Ikäväkseni totesin, että tietokoneella istuessa näkee myös suoraan joelle. Joki kimmelsi sinertävänä ilman talviasuaan jääpeitettä. Vain rannoilla oli muistona valkoiset piparireunukset siitä että vielä vähän aikaa sitten oli talvi.
Kunnon talvea ei ole nyt ollutkaan ja jäätkin olivat niin haperoita, etten niiden varaan uskaltautunut astelemaan kertaakaan vaan pysyttelin tukevasti maan kamaralla. Koirien kanssa tuli kyllä koluttua mitä uskomattomampia metsämaastoja. Oli niin hyvä kulkea kun ei tarvinnut pelätä eksymistä, sen verran oli lunta joka paikassa että aina jäi jäljet joita pitkin osasi ainakin takaisin. Toisaalta taas lunta oli sen verran niukasti, ettei tarvinnut kahlata henkihieverissä vaan sai sopivasti rääkkiä jaloille ja keuhkoille.
Mutta pieniä traumoja tämä päivä kyllä kauneudellaan jätti. Homma olisi jotenkuten menetellyt jos tehtävä työ olisi ollut mukavaa, mutta sepäs sattui kuulumaan siihen pakkopulla-osastoon. Tehtävänä oli perehtyä moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvään teoriaan ja liittää tekstiin vielä omia kokemuksia. VOI ETTÄ! Ihan oikeasti ketä tuollainen kiinnostaa niin paljon, että on siitä kirjoittanut aivan kirjoja. Sosiaalipsykolologia ei todellakaan ole meikäläisen heiniä, nih!
Hyväpuoli, diipadiipadiidaaaaaa :=)) on että tehtävä tuli tempaistua valmiiksi asti ja enää sitä ei tarvitse miettiä. Viikonlopun aion rallatella hauskasti lämpimässä säässä mielipuuhissa, koirien ja kaverin kanssa jäljellä (lapsetkin tietty mukana) sekä pihaa haravoiden ja siivoten. Lämmintäkin on luvannut, jopa 10 astetta. Se olis kyllä kiva yllätys (kuva olis kiva yllätys) mutta ei sitten enää montaa astetta enempää. "Voi kuinka kuumia kesäpäiviä vihaan"
-t-
Kunnon talvea ei ole nyt ollutkaan ja jäätkin olivat niin haperoita, etten niiden varaan uskaltautunut astelemaan kertaakaan vaan pysyttelin tukevasti maan kamaralla. Koirien kanssa tuli kyllä koluttua mitä uskomattomampia metsämaastoja. Oli niin hyvä kulkea kun ei tarvinnut pelätä eksymistä, sen verran oli lunta joka paikassa että aina jäi jäljet joita pitkin osasi ainakin takaisin. Toisaalta taas lunta oli sen verran niukasti, ettei tarvinnut kahlata henkihieverissä vaan sai sopivasti rääkkiä jaloille ja keuhkoille.
Mutta pieniä traumoja tämä päivä kyllä kauneudellaan jätti. Homma olisi jotenkuten menetellyt jos tehtävä työ olisi ollut mukavaa, mutta sepäs sattui kuulumaan siihen pakkopulla-osastoon. Tehtävänä oli perehtyä moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvään teoriaan ja liittää tekstiin vielä omia kokemuksia. VOI ETTÄ! Ihan oikeasti ketä tuollainen kiinnostaa niin paljon, että on siitä kirjoittanut aivan kirjoja. Sosiaalipsykolologia ei todellakaan ole meikäläisen heiniä, nih!
Hyväpuoli, diipadiipadiidaaaaaa :=)) on että tehtävä tuli tempaistua valmiiksi asti ja enää sitä ei tarvitse miettiä. Viikonlopun aion rallatella hauskasti lämpimässä säässä mielipuuhissa, koirien ja kaverin kanssa jäljellä (lapsetkin tietty mukana) sekä pihaa haravoiden ja siivoten. Lämmintäkin on luvannut, jopa 10 astetta. Se olis kyllä kiva yllätys (kuva olis kiva yllätys) mutta ei sitten enää montaa astetta enempää. "Voi kuinka kuumia kesäpäiviä vihaan"
-t-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)