Sielukellot
Yli kaupungin sumuisen
sielukellot soi.
Katketessa kahlehen
lintu lentää voi.
Matkaan, matkaan, kellot soivat:
pim, pam, pom...
uupui kesken voimat,
valoa vain on.
Tomu tomun luokse palaa
korkealle kotka halaa
ylös taivohon.
Matkaan, matkaan, sielu kiidä
oloon ihanaan.
Valovuodetkaan ei riitä
tietäs mittaamaan.
Sittenkin, oi sielu siellä
lähellämme kuljet tiellä
tietä näyttäen.
Soi, soi kellon vaski
lyönnit heljät lyö.
Siunaa, Herra, jatkuvasti
palvelijas työ,
kylväjälle uudet pellot
ilman uupumusta.
Soivat, soivat sielukellot!
Älkäämme murehtiko sitä, että hän on poissa,
vaan iloitkaamme siitä, että hän oli joukossamme!
Carola Isakssonin muistolle
Tiina ja muu Jenidon väki, sekä Mosku
