Häkkilintujen viikko

On kai tainnut tulla jo jonkin kerran mainittua, että minusta talvi on aivan ykkösvuodenaika. Ja mitä enemmän lunta, sitä parempi. Pakkastakin saa olla, se kuuluu talveen. Jos palelee, vika ei ole säässä, vaan vetimissä, nih! Tästä käydään tuttujen kesken ajoittain kiivastakin mielipiteiden vaihtoa ja väittelyn tynkää syntyy toisinaan kotiväenkin kesken, mutta niiiiin se vaan minun mielestä on, tykätköön muut mitä tykkää. Jah, makuasioista tuskin päästään yksimielisyyteen, silti jostain aina pulpahtaa pintaan noita tyyppejä jotka tahtovat alkaa meikäläistä käännyttämään. Pah! Siinähän lyötte päätänne seinään :=D

Säät ovat olleet koko viikon aivan upeita! Aurinko on paistaa heloittanut päivät ja ulkona on saanut makean punaiset posket ja raikastuneen olon. Päivisin aurinko on lämmittänyt niin, että pakkanen on hellittänyt 15-20 asteen välimaastoon. Iltaa kohti on sitten alkanut melkoinen kiriminen, enimmillään on mittarissa ollut -38 astetta. Pakkanen kovettaa mukavasti noita lumeen tallattuja polkuja ja niitä pitkin on sitten voi aina tilaisuuden tullen mennä koirien ja lasten  kanssa jäälle. Tuo läheinen Hiastinhaarahan on kesäisin pelkkä haiseva, punkkeja ja itikoita kuhiseva lääseikkö, mutta talvisin se muuttuu lenkkeilijän ja hiihtäjän ihmemaaksi. Hiihtämään en valitettavasti vielä ole päässyt, kun Kerttu sopii jotenkin huonosti siihen kuvioon, mutta kyllä tässä kevään päälle vielä ladullekin varmasti päästään. Paavo on oikea hiihtokone, sen kun laittaa valjaisiin ja vetämään, huomaa hetkessä olevansa jo jossain kolmen kilsan päässä, silmäripset kuurassa ja suu täynnä lunta :=) Ihku Paavo, kukahan kloonaisi sen?

Paavosta puheen ollen, tämä Houdinimme teki sen taas. Eilen tarhoja siivotessani laitoin Paavon Opeliin, koska pihalla vapaana jolkotellessaan se menee suorilta taloon sisälle päästäkseen osallistumaan pentujen hoitoon. Ja Nitahan ei innostu ajatuksesta. Olin siis laittanut P-A:n autoon ja noin yhden kakkalapiollisen jälkeen havaitsin sen juoksentelevan jo pihalla! Rrrr-kele! Mitä se vihoviimeinen roikale tekikään autolle? Mistä se tuli ulos? Lähestyin autoa hiki pinnassa, lieneekö lasi säpäleinä, vai mitä tällä kertaa? No ei, lasit ehjänä ja k a i k k i ovet kiinni. Tarkemmin tutkittuani löysin kuolaa ja hampaanjälkiä oikean puoleisen etuoven kahvasta, joten siinäpä se, koira avasi oven ja sulki mennessään! Seuraavaksi se varmaan kaivaa avaimet meikäläisen kassista ja lähtee ajelemaan.

Sen verran pakkaseen reagoidaan, että koiria on pidetty öisin sisällä. Koirien mäkissä mittari näyttää asteita +5 - +15  väliltä, mutta -38 öiseen aikaan tuntuu jo melkoisen rankalta, lämmityksestä huolimatta. Niinpä totesin, että paremmin nukun, kun häkitän koiran sisälle keskeneräiseen kodinhoitohuoneeseen. Siellä on sopivan viileää, mutta koiramaisen lämmintä :=) Eipähän tarvitse pohtia, että miten koirat tarkenevat, vaan saa rauhassa painaa päänsä tyynyyn. Bonuksena koirat nukkuvat makuuhuoneen seinän takana ja seinän läpi kuuluu mukava örinä, kun siellä käännellään tyytyväisenä kylkeä. Aamusella saa sitten hipsiä vessaan hännänheilutuksen säestyksellä. Siis, voiko ihanammin päivän enää alkaa?  Alla kuvia tämän viikon häkkilinnuista, Halmin naama on piilossa, se kun tykkää mulista muille heti kun emännän  paha silmä välttää ;=) Ja houdinimme Paavo pötköttelee selin, koska haluaa tähdentää tulleensa loukatuksi, kun ei saa vapaasti kulkea missä lystää (siis lähinnä pentuja hoitamassa ).