..valmiina nyt! Mä tuun ja jysäytän päin näköä ihan kohta!
Eilen saatiin oikea jymy-yllätys. Satoi lunta! Ensimmäisten hiutaleiden leijaillessa kolmen aikaan iltapäivällä ajattelin että "joo, joo, sä lupailet vaan!" Samaa mieltä olin vielä tunninkin päästä vaikka maa oli jo valkoisena ja sade vaan sakeni. Piti lähteä käymään Haukiputaalla ja autossa oli vielä kesärenkaat. "Ei se ennenkään ole maassa pysynyt kuin kahdestatoista puoleen päivään," ajattelin ja eiku menoksi.
Ajomatka "puttaalle" sujui kohtalaisen lipoisasti, mutta homma pysyi hallinnassa. Itsekseni myhäilin, että onpas slickseissä kesärenkaissa hyvä pito! Ostelin ostokseni ja roudasin kassit autoon kun mielessä kävi jo epäilys, että niinköhän tuo sulaakaan alta pois(!?) Suattaapi olla paluumatka a i k a työläs. Ja niin oli. Auto ei pysähtynyt, ei lähtenyt mistään risteyksestä liikkeelle, puski, luisui ja liukui, oijoijoi.... Yhden kerran hivoteltiin Alamäen bussin perää oikein tosissaan mutta kuin ihmeen kaupalla opelisko pysähtyi. Hemmetti että sai tehdä töitä että pääsee ehjänä kotiin. Ehkä sekin aiheutti lisää paineita että edellisestä Lidl-reissusta on pikku muisto etulokarissa, mene ja tiedä.
Vanhalta tieltä työnnyttiin nelostielle neljänruuhkan sekaan. Ajattelin että täällä nyt helpottaa, kyllä nelostie on sula ja kura lentää kun on lauha ja paljon liikennettä. Mutta mitäs kukkua. Auto puski risteyksessä ja pyrki väkisin ojaan, renkaat osoitti pohjoiseen ja kori meni kohti itää, jeeee! Etuvedon riemuja, kele. Ja tie oli aivan lumen peitossa koko hela matkan.
Kotiin kuiten päästiin ja ei naarmun naarmua, tadaa:=)) Pari tuntia myöhemmin oli ollut penkalla ja ojissa autoja kai enemmän kuin tiellä. Taisi olla muutamalla muullakin kesärenkaat, thih! Onneksi nuo nopeudet näillä keleillä ( ja kesätassuilla) eivät ole kovin suuria joten toivotaan ettei ole sattunut vakavampia. Eikä lommon tarvii olla isokaan aiheuttaakseen oikein maankaatovitutuksen. (En ole vieläkään oikein toipunut siitä viimekertaisesta.)
Lunta satoi koko illan niinkuin keskitalvella konsanaan ja loppusaldona oli jotain 10-15 cm kaunista valkoista kuorrutusta. Lasten kanssa rakenneltiin lumilyhtyjä ja heiteltiin koirille lumipalloja koko ilta kunnes piti lähteä yöpuulle. Nautittiin oikein kunnolla, koska eihän sitä lunta enää aamulla olisi. Vai ei? Olipahan! Aamu valkeni valkoisena. Aamu-unisena olin vielä yöpaidassa ja aloittelin toista kahvimotillista kun lapset viiletti jo pihalle.
Noo, ei sitä ainakaan huomenna enää ole...siksi on tämä päivä vietetty pihalla, kun lumi sulaa viimeistään huomenna :=)
PS. Mörkö söi mun lapaset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti